On tärkeämpää selvitä vai selvitä hyvin?

 

Viikonloppu oli uusia kokemuksia täynnä. Tai ei uusia. Vanhaa tuttua, jota en ole joutunut tekemään pitkään aikaan. Puolisolla oli loppuviikosta käsileikkausa ja hänen oikea kätensä on ollut viikonlopun valtavassa kääreessä. Yksikätisenä ei ole helppoa, varsinkin kun oikeakätiseltä viedään se oikea käsi. Koiran ulkoiluttaminen kahdesti päivästä, ruoan laitto ja kaikki muu siihen päälle oli minun heiniäni. Siitä selvittiin. Ei nyt niin hyvin, mutta selvittiin kuitenkin. Ja toisaalta – kumpi on tärkeämpää? Selviäminen vai se, että selviää kiitoksin ja kultamitalein?

Terapeutteja kaksin kappalein

Viikonlopun aikana alkoi tuntua, että jalkojen tilanne on parantunut huomattavasti. Ehkä en ole aiemmin huomannut kävelymatkojen pikkuhiljaa jo pidentyneen, mutta sunnuntaina meni iltalenkillä jo puolitoista kilometriä. Toisaalta joutuisastihan se menee kun on “terapeutteja” kaksin kappalein mukana: koira ja isosisko. Kuntoutuksella on varmasti myös osaa jalkojen toimintakyvyn paranemiseen. Vaurioituneen alueen vierekkäiset alueet ottavat pikkuhiljaa viestitystä haltuunsa – juuri tähän kuntoutuksella pyritään (näin olen asian ainakin ymmärtänyt). Vastaavasti jalkojen kankeus on lisääntynyt ja varmaan luonnollisesti jalkojen jäytön lisääntyessä. Vaikka kuinka venyttelisi, aamun ensimmäinen wc-reissu menee polvet lievässä koukussa köpötellen.

Mutta se pyörryttävä olo…se ei tunnu helpottavan. Sunnuntaina maailma pyöri aamusta saakka. Siinä tilassa ei oikein tiedä, mihin kohtaan katseensa keskittäisi. Pakolliset toimet yritän tehdä mahdollisimman nopeasti – ihan vain sen vuoksi, että ne olisi mahdollisimman nopeasti ohi ja pääsisin levähtämään.

Onneksi mies sai ottaa leikatun käden kääreen maanantaina pois. Vaikka kahvikuppia raskaampaa esinettä ei operoidulla kädellä saa vähään aikaa nostaan, on puolisosta viikonloppuun verrattuna taas enemmän apua minulle.

Mitä maksalle kuuluu?

Viime viikolla kerroin joutuvani maksan ultraääneen kohonneiden maksa-arvojen vuoksi. Ultra oli perjantaina ja ultraajan mukaan maksa näyttää aivan normaalilta. Saa nähdä, mitä seuraavassa neurologin tapaamisessa keskiviikkona nyt tapahtuu. Silloin saan tietää myös pään magneettikuvauksen tulokset. Toisaalta en toivo, että jatkuva huippaus ja kognitiivinen väsymys johtuu uusista plakeista. Jos ne eivät selity sillä, niin kysymys onkin: mikä näitä oireita aiheuttaa?