Milloin joulua saa alkaa juhlia? (vastaus saattaa yllättää)

Oletko havahtunut koskaan siihen, että saatat tehdä isommatkin ratkaisut tietyllä automaatiolla?  Oletko koskaan pysähtynyt miettimään, mitä siellä automaation takana on? Se, miten asiat on aina tehty ei välttämättä ole paras. Päätösten takana saattaa olla vahvat kulttuuri- tai perhesidonnaiset kytkökset – eikä ne välttämättä enää mene yhteen omien arvojesi kanssa. Onko päätöksen teossa kuitenkin pientä ristiriidan tuntua? Toisaalta haluaisit tehdä toisin, mutta jokin ajaa vain valitsemaan tutun päätöksen? Saattaa olla, että et ole koskaan pysähtynyt miettimään omaa arvomaailmaasi. Mieti nyt hetki: Mitkä kolme asiaa elämässäsi nousee tärkeimmiksi?

Omat arvot kannattaa miettiä. Kirjoittaa vaikka ne ylös. Jos meidän niin pienempiä ja isompiakin valintoja ohjaa meidän arvot, koemme varmasti enemmän tyytyväisyyttä elämässämme. Kun ristiriitaisuuden tunne häviää, astuu tilalle seesteisyyttä. Tästä esimerkkinä niinkin ajankohtainen asia kuin joulu, ja milloin sitä saa alkaa juhlia. Elävä esimerkki nimittäin omasta elämästäni.

MS-tautiin sairastuminen konkretisoi, kuinka lyhyt ja ailahtelevainen meidän aika täällä maan päällä on

Kerrottakoon taustaksi, että olen päätöksenteon kanssa kuin tuuliviiri. Imen turhankin herkästi vaikutteita ja annan muiden, yleensä vahvat mielipiteet omaavien ihmisten, vaikuttaa päätöksentekoihini. Nyt tässä viimeisen vuoden aikana olen havahtunut entisestään tähän ja minua on alkanut ärsyttää suunnattomasti. Ärsytystä on aiheuttanut tietynlainen epätietoisuus, kuka minä olen ja mitä minä haluan? Olen kyllästynyt siihen jatkuvaan pieneen ristiriidan tunteeseen. MS-tautiin sairastuminen konkretisoi, kuinka lyhyt ja ailahtelevainen meidän aika täällä maan päällä on. Olen joutunut kysymään itseltä useasti, miten minä haluan sen ajan käyttää. Haluaisin ainakin, että loppuelämää kuvaisi sana seesteisyys.

Minä menin naimisiin “hard core” jouluttajan kanssa

Meillä laitettiin joulukuusi olohuoneeseen esille lauantaina. Ai että. Kauniit kuusenkoristeet ja värikkäät valot herättelee sitä ihanaa kutkuttavaa jouluntunnelmaa. Tiedän, että eletään vasta marraskuun puoltaväliä ja tiedän, että tämä aiheuttaa silmienpyörittelyä ja ehkä hienoista paheksuntaakin. Kuusi tuodaan korkeintaan aatonaatona sisään. Sen pitää olla oikea kuusi ja sillä selvä. Tämä aikainen jouluttaminen on oikeastaan yksi niistä päätöksistä, jonka takana olen seissyt vankasti Suomeen muutettuamme. Minä nimittäin menin naimisiin todellisen “hard core” jouluttajan kanssa. Hän lasteni kanssa on yksi niisä top 3 tärkeimmästä asiasta, jonka haluan ohjaavan päätöksiäni. Hänen jouluintoisuus on perua hänen perheestään ja vaikka olen periaatteessa ollut aina jouluhömpötystä vastaan (oman perheeni peruja) olen aina salaa toivonut överijouluttamista. Englannissa se osataan.

Milloin joulua saa alkaa juhlia?

Ensimmäiset joulut puolisoni perheen kanssa oli melkoista shokkia minulle. Siitä sain kuitenkin luvan päästää sisäinen jouluttaja irti. Jouluttaja joutuu perustelemaan usein toimintaansa. Joulukoristeet esiin marraskuussa…eikö jossain ole sanottu, että joulukoristeet saa ottaa kaapista korkeintaan ensimmäisenä adventtina… niin missä on sanottu? Vaikuttaako luterilainen kirkko, johon harva suomalainen enää kuuluu, siihen, milloin joulua saa alkaa odottaa? Tai heitetääkö tähän agnostikoille ja ateisteille, että miksi sitä joulua edes juhlitaan? Vai laitetaanko poikki pinoon vielä joistakin kristinuskon lahkoista ohjeet, että joulua ei saa edes juhlia. Kertokaas viisammat, milloin joulua saa tapa/laki/kulttuuri/uskonto – näkökulmasta juhlia?

Meillä joulu ei aiheuta stressiä

Se, milloin joulukuusi meillä koristellaan, päättää aikalailla se kovin jouluttaja eli puolisoni. Nyt meidän perheen joulunajan aloitus sattui myös pari päivää ortodoksisen joulupaaston alkamisen jälkeen. Joulun odotus  on meille oikeastaan rauhoittumista ja perheen kanssa yhdessä vietettävää aikaa . Ei stressaantumista ja pikkujoulujen krapulan parantamista. Joululahjat on jo ostettu. Niiden vuoksi ei tarvitse juosta kaupoissa ihmisjoukossa. Jouluherkutkin on jo ostettu (ne, jotka säilyvät sinne saakka). Joulukonvehteja ja muita jouluherkkuja aletaan syödä vasta joulupäivänä. Me tehdään meidän perheessä näin. Toiset tekevät eri tavalla, ja sehän on ihan okei. Me joulutetaan, koska meillä pidetään joulusta. Paljon.

Saattaisit pitää postauksesta: Miten tieni vei ortodoksiseen kirkkoon

Tästä meidän ehkä erilaisesti joulunjuhlinnasta on saanut vuosien varrella kauhistuneitakin ilmeitä osakseen (kyllä…). Niitä sai silloinkin, kun omassa perheessäni ei joulua juurikaan juhlittu. Mikä se sopiva keskitie sitten on? Kuka sen keskitien on määrittänyt? Vaikka esimerkkinä on nyt joulu, niin näitä kysymyksiä on hyvä kysellä itseltään muissakin asioissa ja päätöksissä. Mitähän tapahtuisi, jos me tekisimme päätöksiä enemmän omiin arvoihin perustuen, eikä vain siksi “kun muutkin”? Olisimmekohan ihan oikeasti silloin maailman onnellisinta kansaa?

Seuraatko blogia jo somessa?

Instagramissa @mariaisstrongblog ja Facebookiiin tästä

**********

Muita postauksia aiheesta:

Viimeisen parin viikon aikana olen… (eli joulu Englannissa)

Köyhän käytännön niksejä – joululahjat on jo ostettu

Ennen kuin kritisoit – kävele kilometri kengissäni