Miksi menen sopeutumiskurssille vasta yli vuosi diagnoosin jälkeen?

Lähden tänään kohti Peurankaa. Tai no tänään saan tehdä ensin yhden yön pysähdyksen matkan varrella rakkaan serkkuni luo. Maanantaina aamulla alkaa MS-taudin sopeutumisvalmennuskurssi. Ehkä omituista mennä sopeutumisvalmennuskurssille, kun diagnoosista on jo vuosi aikaa. Kurssille minua on hätyytelty jo useammalta taholta viime vuoden kesästä saakka, mutta en ole kokenut olevani siihen valmis. Kummallista ehkä, koska juurihan se sopeutumisvalmennus olisi se, mistä olisin saanut tietoa ja tukea. Olisin mennyt valmennukseen jo alkukesästä, mutta harmiksi osaaottajien vähyyden vuoksi kurssi peruttiin. Toisaalta pari kuukautta sinne tänne ei juurikaan haittaa omalla kohdallani.

Kovat aallot tauolla

Suurin syy, miksi en ole lähtenyt kurssille aiemmin on ollut MS-taudin kova aaltoilu. Viime vuosi meni jatkuvissa pahenemisvaiheissa, lääkkeen etsinnässä ja voimavarani olivat todella tiukilla. Ajatus kodin ja perheen jättämisestä viikoksi ahdisti. En olisi halunnut olla kovin kaukana omasta vuoteesta kun huono vointi tuli taas puskista.

Vointi on tämän vuoden ollut jo melko tasainen. Nyt koen, että uskallan ja jaksan lähteä sopeutumiskurssille. Se tuntuu hyvältä ajalta itselleni. Tiedän sairaudesta jo kokemuksen kautta jonkin verran. Pystyn kysymään täsmällisempiä kysymyksiä mieltäni askarruttaviin kysymyksiin ja luulen, että pystyn sisäistämään myös enemmän informaatiota. Saas nähdä.

Saattaisit pitää postauksesta: Mikä multippeliskleroosi?

Jännittän kyllä edelleen lähtöä. Viimeisen vuoden aikana minusta on tullut kotihiiri ja kynnys uusiin tilanteisiin sekä ympäristöihin menemiseen on kasvanut. Kuten kaiken muunkin kanssa, tässäkin vain täytyy hengitellä, jättää omat odotukset ja pelot sivuun. Ottaa tilanteet ja päivät sellaisina kuin ne tulee.

Julkaisen postauksia myös tulevan viikon aikana ja päivitän Instagramiin kuulumisia. Klikkaile itsesi seuraamaan

 Instagramista @mariaisstrongblog ja Facebookissa