Kauhea ketutus, räkäitkut ja tumma turkoosi

(Scroll down for English summary)
Tänään huomasin yhden päänsäryn aiheuttajan. Räkäitkut. Kai kaikki tietää ne. Ne itkut, jossa itkettää niin paljon, että ei ehdi hakemaan nenäliinaa rään juostessa jo ylähuulelle. Toiselta nimeltä ne rumat itkut. 

Miksi tänään itketti? Ketutti niin mahdottoman paljon, että se purkautui ulos itkuna. Maanantain postauksessa kerroin, kuinka vointi oli alkanut mennä alaspäin. Se alamäki jatkui. Eilen nukuin melkein koko päivän. Illalla aloin tyhjentää astioita astianpesukoneesta. Kahden lautasen jälkeen oli pakko luovuttaa. Sen verran kovaa uupumus oli. Jaloissa alkaa tuttu väsymyksen tunne ja tärinä muutamien metrien matkan jälkeen. Eli taas päivystykseen. Sen enempää en siitä reissusta kerro, kuin että sen seurauksena tämän päivän fiiliksinä on ollut epätoivo, suru ja ketutus. Onneksi niissä ei kuitenkaan ole päässyt kovin kauaa vellomaan, koska nukuin kolmen tunnin päiväunet. Näin hyvin eläviä unia. Manasin pois pahoja henkiä kartanosta, jonka olin jostain syystä saanut haltuuni. Ehkä tuo kuvaa hyvin unen aikaista aivojen puhdistamista ja tunteiden käsittelyä.

Sairaus ei ole ainoa asia, joka tuottaa hetkittäistä ahdistusta. Pitkäaikainen sairaus ja sen aiheuttama epävarmuus työkyvystä. Niiden aiheuttama taloudellinen tiukkuus pyörii usein mielessä. Toisaalta huonomminkin voisi mennä. Tässä taas pääsemme siihen hetkessä elämiseen. Mikä tässä hetkessä on huonosti? Päätä hieman kolottaa ja olo on väsynyt? Mikä on hyvin? Meidän perheellä on katto pään päällä ja olo kylläinen miehen kokkaaman ruoan jäljiltä. Lapset ovat terveitä ja syötävän suloisia. Ja se minun mies… maalasi olohuoneen seinän ja laittoin valokuvahyllyt paikoilleen sen lisäksi, että halaa pitkään ja sanoo, että kyllä tämä tästä. Oikeassahan mies on. Kyllä tämä tästä.

Ja hei. Sain vihdoin ja viimeinkin aikaiseksi avata Instagram-tilin blogille. Instagramiin löytyy linkki blogin yläreunasta ja tästä. Käykäähän klikkaamassa “seuraa”. 

Summary in English of ” Peed of, ugly cry and teal coloured wall”: Yesterday I cried. The ugly cry where snot is running down to your lip where you just don’t have time to get a tissue. I am feeling so angry and frustrated that the feelings just came out as a big cry. As I told on Monday, my legs started to feel increasingly weak. I was trying to empty the dishwasher. I had to quit after two plates. It was too exhausting for me. Fatigue and weakness of legs have returned and symptoms are as bad as last summer. I went to see the on call neurologist to A&E. Not going say more about that. I just feel hopeless, angry and sad. 

On top of the illness, financial instability has been lot on my mind. Chronic illness and uncertain future of my ability to work has caused very tight budget in our household. The again things could be worse. We just finished lovely meal cooked by my husband. We have roof over our head. Our beautiful children and healthy and my lovely husband… he painted our sitting room wall and put up picture shelves. And he hugged me tight saying everything will be ok. And you know what. Everything will be ok.

Do follow my blog on instagram: @mariaisstrongblog