Kamala äiti

Kamala äitiys…

Olen usein miettinyt, miksei kukaan kerro, kuinka  haastavaa äitinä olo on. Olen valtaosana päivistä alueilla, jolla tunnen oloni epävarmaksi. Eteeni tulee uusia tilanteita, uusia tunteita niin itselle kuin lapsilleni. Ei ole kovin montaa päivää, jolloin en tuntisi oloani maailman huonoimmaksi äidiksi. Olen hukassa ja mietin jo säästötilin avaamista lasten tulevia psykoterapioita varten. Haluaisin ajan menevän pikakelauksella parikymmentä vuotta eteenpäin. Ehkä silloin minulla olisi lapsenlapsia ja olisin myös parikymmentä vuotta viisaampi, miten lapsia kasvatetaan.

Kyllähän muut äidit saattoivat asiasta kertoa aikana ennen omia lapsiani, kuinka haastavaa äitinä olo on. Tuskin kuuntelin. Lapset voivat olla haastavia. Joskus todella haastavia. Lapsettomana sitä vain ajatteli,”Kyllä minun tuleva oma lapseni on täysin eri maata. Kiltti ja helppo lapsi”. Ei ole. Äkkipikainen, periksiantamaton, suulas ja voimakastahtoinen. Mikä yllätys, kun nuo kaikki adjektiivit ovat myös niitä, millä kuvailisin itseäni.

…mutta myös parasta, mitä minulle on ikinä tapahtunut

Vaikka se on kuinka kliseistä, on tietenkin sanottava, että äitiys on myös parasta, mitä minulle on koskaan tapahtunut. Harva se päivä tunnen sydämeni pakahtuvan katsellessani lapsiani. Tämä on ehdotonta rakkautta. Rakkautta, joka antaa anteeksi ja jonka tähden olen valmis uhraamaan itseni. Mikä suuri lahja on, että olen saanut nuo kaksi pientä ihmistä elämääni. Ei tarvita paljon, että liikutun kyyneliin saakka. Nuo kaksi pientä ihmistä ovat uskomattomia pakkauksia! Kaikkine piirteinen.

(Suomalainen) äiti on äidille susi

Asuin elämäni ensimmäiset 3,5 vuotta äitiydestäni Englannissa. Suomalaisessa äitiydessä on yksi piirre, mihin en 3,5 vuoden aikana Englannissa juurikaan törmännyt. Se on armollisuuden puuttuminen toisia äitejä kohtaan – ja ehkä myös armollisuuden vähäisyys itseä kohtaan äitinä. Äitiys ei ole kisa. Äitiys ei ole jotain, missä voi olla valmis. Siihen kasvetaan, hetki hetkeltä, vuosi vuodelta. Sitä nuo kaksi pientä ihmistä minullekin tekevät koko ajan: kasvattavat minua. Muiden kokemuksista, kasvatusperiaatteista ja ohjeista voi ottaa mallia, mutta jokainen äitiys on uniikki.

Äiti puutteinen ja virheineen…

Meistä jokainen on erilainen ja jokainen “kasvatuksen kohde”, lapsi, on ainutlaatuinen. Vertaaminen on hyödytöntä ja arvosteleminen tuhoisaa. Toivottavasti oppisimme joskus tukemaan muita, myös niitä, jotka tekevät asiat eri tavalla. Meistä aika lailla jokainen tekee parhaansa sen hetkisillä voimavaroilla. Ehkä tämä on juuri se, johon tulevat sukupolvet tulisi kasvattaa. Ei raudanlujaan itsetuntoon ja tehokkaaseen suorittajaan, vaan ihmiseen, joka kykenee osoittamaan itselleen ja toisille armollisuutta.

Kukaan ei ole täydellinen, varsinkaan äitinä. Oma äitinikin on tehnyt virheitä, kuten minäkin teen omien lasteni kohdalla. Meistä jokainen tekee virheitä vanhempana! Tai ehkä se on vaan sitä kasvua mahalaskuineen ja niistä nousemisineen. Silti oma äitini on minulle maailman paras äiti ja on sitä yhä enemmän hänen edelleen uurastaessa autaessaan minua ja perhettäni. Sitähän äidit ovat omille lapsilleen – maailman parhaita äitejä, kaikkinen puutteinen ja virheineen. Sitä minäkin tiedän olenevani lapsilleni. Tämän ajatuksen yritän muistaa jokainen päivä ja siinä ajatuksessa toivotan myös…

Hyvää äitienpäivää kaikille!