Kaksikielisen perheen äitinä

On varsin mielenkiintoista seurata kaksikielisten lasten kielen kehitystä ja sitä, mitkä tekijät vaikuttavat siihen. Monet lapsen kielenkehityksen vaiheet ovat samoja aikuistenkin kohdalla. Mieheni on englantilainen ja ne melkein 14 vuotta, jotka olemme yhdessä olleet, olemme kommunikoineet aina englanniksi. Näin teemme edelleen. Mieheni on 4 Suomessa asumamme vuoden aikana opiskellut suomen kieltä. Kovien alkukankeuksien jälkeen, hän on opinnut kieltä jo aika hyvin ja oppii edelleen. Oli hätkähdyttävää huomata, kuinka tarkkaan hän yht’äkki’ä seurasi suomenkielisiä keskustelujani lastemme kanssa hänen kommentoidessaan niihin. Kuuleminen selvästi kehittyy puhumista aiemmin ja näinhän se on myös lasten kielenkehityksen kanssa. Kuulema ymmärretään, vaikka puhe ei ole vielä kehittynyt.

Monet kysyvät, miksi en puhu vain suomea miehelleni – tämä kun nopeuttaisi kielen oppimista. Syy, miksi meidän väliset keskustelut ja tärkeät asiat, jotka keskustelen lastemme kanssa, käydään pääasiassa englanniksi on, että ne keskustelut harvoin ovat säästä tai maatilan eläimistä. Onhan minulla oma lehmäkin ojassa! Haluan itse säilyttää englannin kielen taidon. Olen huomannut yli 4 vuoden Suomessa asumisen jälkeen, että englannin taito ruostuu, ellei sitä pidä yllä. If you don’t use it, you lose it. Tämän valitettavan tosiasian näkee, kun mieheni yrittää hoitaa asioita englanniksi. Toisaalta suomi, jossa kaikki tavutusmuodot eivät ole oikein, ei näytä kaikille kelpaavan.

Takaisin lapsiin. Esikoisemme syntyi Englannissa ja asui siellä elämänsä ensimmäiset 3,5 vuotta. Minä puhuin lapselle 90% suomeksi ja loppu englanniksi. Puhuin englantia, kun miehenikin piti ymmärtää sanomani ja koin aina jokseenkin töykeäksi puhua suomea lapselle leikkiessämme englantilaisten äitien ja lasten kanssa. Vaikka kuinka tavasin lapselle suomen kielisiä kirjoja ja leikimme Ipanapa-levyjen soidessa taustalla, oli luonnollista, että englannista tuli lapsen ensimmäisen kieli. Esikoinen ymmärsi suomea, mutta puheen tuotto jäi valtaosin englanniksi.

Esikoisen ollessa nyt melkein 8 vuotias, on suomi edelleen hänen toinen kielensä. Nykyään hän keskustelee suomalaisten kanssa suomeksi. Joskus väliin saattaa tulla englanninkielinen sana suomenkielisen sanan ollessa hukassa.  Mitä oikeisiin taivutusmuotoihin ja sanavarastoon tulee, vie englanti kuitenkin ykkössijan. Myös pikkusisaruksen kanssa leikki on usein englanniksi. Esikoisen kielenkehityksessä olen huomannut suomen sanojen “epäloogisuuden” englantiin verrattuna. Kun selkää kutittaa, vääntyy se “takaa kutitaa”. Englannissa kun mitä tahansa takapuolta talosta ihmiseen voi kutsua sanalla “back”.

Kuopuksen suomi ja englanti kehittyvät aika lailla rinnakkain. Koska kodissamme englantia puhutaan 60% ajasta (noin karkeasti mitattuna), kuulee hän kieltä paljon. Lastenohjelmat olemme pienestä pitäen näyttäneet hänelle englanniksi ja valtaosan kirjoista luemme isänkielellä (koska valtaosa omistamistamme lastenkirjoista on englanniksi). Nyt kuopukselle on menossa suomi-kausi, koska hän haluaa ohjelmat äidin kielellä. Peppa Pigin sijasta täytyy saada katsoa Pipsa Possua. Kuopuksella suomi ja englanti ovat olleet paljon tasaisemmin elämässä esikoiseen verrattuna ja tämän vuoksi kielet ovat kehittyneetkin tasaisemmin. Ainoa notkahdus puheessa on ollut tänä vuonna kaksikielisille lapsille melko tavallinen änkytys, joka hänellä on näkynyt lauseen aloituksessa. Kuopus on todella puhelias ja vilkas – äitiinsä tullut. Tämä varmasti vaikuttaa aivojen toimintaan siinä, että hän hakee pidempään, millä kielellä olikaan aloittamassa lauseen. Änkytys ei näy lauseen vihdoin lähtiessä liikkeelle. Nyt syksyn tullen olemme huomanneet, että änkytys on itsestään lähtenyt korjaantumaan.

Mitä ohjeita antaisin äitinä kaksikielisiin perheisiin? Ensimmäisenä, ei kannata stressata, jos lapsen puheen kehitys ei vastaa yksikielisten lasten kehitystä. Sen ei tarvitsekaan vastata. Kaikki tulee ajallaan, kaksikielisillä lapsilla joskus viiveellä. Kokemuksestani kaikilla kasvatustyön asiantuntijoilla ei ole välttämättä syvää tietotaitoa kaksikielisten lasten kielellisestä kehityksestä. Kannattaa itse ottaa asioista selvää, eikä uskoa aivan kaikkea ilman kritiikkiä.

Olen saanut Suomessa asuessamme kuulla paljon kommentteja, kuinka englannin kieli kannataisi vähentää minimiin meidän kodissamme, että mies ja lapset oppisivat suomen kielen paremmin. Näihin kommentteihin olen kiinnittänyt huomiota koko ajan vähemmän. Kommentoijat eivät ota huomioon, että perheemme on kaksikielinen. Ei suomenkielinen, eikä englanninkielinen. Kaksikielinen. Englantia on pakko pitää elossa nyt Suomessa asuessa, aivan kuin minä pyrin pitämään suomen elossa Englannissa asuessamme. On tärkeää, että lapsilla ei tule englannista kakkoskieltä vaan he olisivat mahdollisimman tasaisesti kaksikielisiä.  Vaikka suomenkieli on tärkeä meille suomalaisille, pärjää englannilla kuitenkin paremmin miltei kaikissa maailman kolkissa. Onneksi äiti kuitenkin kärsii kroonisesta puheripulista, että lapset saavat kuulla suomenkieltä kotona runsain mitoin.