Hirvittävää huimausta eli mitä minulle kuuluu

Minua on huimannut pari viikkoa. Pahin huimaus ei ole päällä koko ajan, mutta riittävän usein, että se on alkanut häiritsemään itseäni. Verenpaineet on normaalit, niska-hartiaseutu on vetreä (kiitos kuntosalilla käynnin) …hyvänlaatuista asentohuimaustakaan tämä ei ole (näin itse diagnosoituna). Saatan istua tuolilla ja yht’äkkiä päässä huippaa niin, että meinaan tippua tuolilta. Viime viikonloppuna katsottiin miehen kanssa elokuvaa, jossa kuvakulma muuttui ylhäältä päin kuvattavaksi – tuntui, että pökerryn siihen sohvalle. Itsestä tuntuu, että jostain syystä silmien ja aivojen viestintä on nyt jotenkin mennyt vähän sekaisin.

Tällä viikolla silmiä on alkanut särkeä. Särky alkaa muutamia kymmeniä minuutteja sen jälkeen kun herään ja jatkuu koko päivän. En tiedä liittyykö se juuri tuohon silmien ja pään yhteistyön heikkenemiseen – siltä se ainakin itsestään tuntuu. 

Nyt tietenkin yksi toinen sairauksistani, eli migreeni ei tykkää tästä “näköviasta” lainkaan (täältä voit lukea aikaisemman postaukseni migreenistä). Migreeni on tykytellyt päässä nyt pari päivää ja sen tullessa kuvioihin ollaan vähän “kumpi oli ensin muna vai kana” – tilanteessa. Kumpikin pahentaa toista. Olen joutunut useampana päivänä ottamaan migreenilääkkeen. Olo ei ole ole kovin kaksinen. 

Liittyykö nämä oireet MS-tautiin. Hankala sanoa. Kaikkia kropan oireet kun eivät välttämättä siitä johdu. 

On tullut huokaistua jo pari kertaa viime päivien aikana, että voimat oman alkaa olla aika finaalissa. Nykyinen MS-lääke ei itsestä tunnu tehokkaalta, koska oireiden kannalta vointi on koko ajan pikkuhiljaa mennyt alaspäin. En näiden huimaus ja silmäoireiden kanssa viitsi lähteä lääkäriin. Ne on soitettu neurologille ja muutosta hoitosuunnitelmaan ei tällä hetkellä tarvita. Sinnittelen. Olen tottunut voimaan huonosti, että nämä pään oireilut menee siinä samassa kelkassa. 

Ja hei, käys tykkäämässä blogin FB-sivuista ja Instagramista @mariaisstrongblog. Päivityksiä tulee…no päivittäin.