Ei ihan oikeasti, voiko tämä olla totta
Jalkani alkoivat tuntua tutun väsyneiltä tiistaina. Keskiviikkona tunne lisääntyi. Reisissa oli uupumista, sadan metrin kävelymatkan tai pitemmän seisomisen seurauksena reidet alkoivat täristä. Tosiasiassa reisilihaksissani ei ole mitään vikaa (no, ne saisi olla hieman vahvemmat). Pään hermovaurioiden seurauksena jostain tulee tunne siitä, että jalat ei kanna.
Torstaina alkoi käsien väsymys ja ne tärisivät, fatiikki alkoi myös hiipimään mukaan kuvioihin. Ei kai taas. Uusi MS-relapsi! Olin huomannut keskiviikkona toisen korvalehden takana kaksi arkaa nuppineulanpään kokoista pahkuraa. Niitä ympäröivä iho myös punoitti. MS-taudin vanhat oireet tulevat pintaan infektioiden yhteydessä. Olisiko oireet kuitenkin siitä johtuvia. Kävin näyttämässä terveyskeskuksessa korvan taustaa, johon sain antibioottikuurin kaiken varalta. Soitin myös neuron poliklinikalle, josta lääkärin ohje oli mennä päivystykseen neurologin tutkittavaksi. Sovimme kuitenkin, että odotan perjantaihin ja seuraan tilannetta.
Torstai-iltana kompuroin kotona seinistä ja huonekaluista kiinni pitäen, että en olisi kaatunut. Jalat tuntuivat pettävän alta ja tasapaino heitti. Ehkä minulla olisi aihetta kuitenkin perjantaina mennä neurologin luo näytille. Kyyneleet ovat niin tuttu juttu. Surusta ja kiukusta. Miksi tämä tauti ei pysy aisoissa ja miksi tämän hetkisen lääkityksen teho ei näy vasta kuin joulukuussa!!!
Olen jo tottunut päivystyksessä odotteluun. Laukkuun menee tabletti, paperia ja kyniä, eväsleipä ja juotavaa. Kaiken varalta sairaalaan jäämistä varten hygieniavälineet ja vaihtoalusvaatteet. Ennen päivystykseen lähtöä en käy vessassa, vaikka kuinka pissattaa. Virtsan pitäisi olla rakossa mielellään 4 tuntia. Virtsanäyte otetaan aina virtsatieinfektion poissulkuun.
Sitten odotellaan. Pari tuntia, että verikoetulokset on takaisin. Minulla oli jo aamulla tuntunut kummaa pääkipua. Kärsin migreenistä, mutta tämä oli aivan erilaista pään jomotusta. Päivystykseen mennessä oikea silmä alkoi kipeytyä ja odottelun aikana se kipeytyi koko ajan enemmän. Se siitä Gordon Ramsay huutamisen katselemisesta tabletilta. Silmän auki pitäminen sai maailman pyörimään ja oksettamaan. Torkahdin muutaman minuutin odotusaulan penkillä maaten.
Neljän aikaa kyselin jo, milloin pääsen lääkärille. Olo alkoi olemaan jo todella huono. ”Ihan kohta” Lähempänä puoli viittä istuin lääkäriä vastapäätä. Tämä todellakin on nyt kolmas relapsi. Annetaan tähän toinen ”kortisonipulssi” (kortisoni auttaa hermoja toipumaan nopeammin). Koska ensimmäinen kortisonipulssi meni sairaalassa ongelmitta, tämän voi ottaa nyt kotona (isosta kortisoniannoksesta saattaa tulla psykoosi). Sillä hetkellä ei ollut mitään mahdollisuutta, että voisin ottaa mitään suun kautta. Oksettaa ja pyörryttää. Ensimmäinen annos voitaisiin antaa osastolla, jossa kuulemma on tilaa. Se sopi oikein hyvin.
Pääsin päivystyksen paariaulaan makaamaan (kirjoitin vahingossa aluksi BAARIAULAAN…) ja odottamaan osastolle pääsyä. Kanyyli saatiin kolmannella pistolla kämmenselkää. Keittosuolatippa, pahoinvointi- ja kipulääkettä suoneen. Puolen tunnin minuutin unet. Herätessä pahin silmäkipu oli pois. Maailma ei enää pyörinyt niin kovasti. Voinnin puolesta pystyin sittenkin lähtemään kotiin ja aloittamaan kortisonit suun kautta.
Tänä aamuna edessä oli melkoinen urakka. Otettava oli kolmekymmentäyksi 1 cm kokoista kortisoni tablettia, joiden jälkimaku on kammottava (kyllä, luit oikein). Urakkaan meni kaksikymmentäminuuttia, puoli litraa limukkaa ja kupillinen mansikoita vaniljakastikkeella. Sama riemu jatkuu vielä kahtena päivänä. Tänään otetaan jo jalkojen ja käsien väsymyksen vuoksi hiljoksiin. Kiitos kortisonin, nyt saa olla pään pökkyräisenä, suussa on kamala jälkimaku ja pissalla pitää juosta puolen tunnin välein. Illalla pitää ottaa vielä unilääke, että saa nukuttua. Toivottavasti ensi viikolla pääsee taas lenkille ja uskaltaa nostaa pottukattila pois levyltä ilman pelkoa, että kädet ei kanna.