Köyhän käytännön niksejä – vaatekaapin järjestely

Iltasanomissa oli heinäkuun alussa aika mielenkiintoinenkin juttu ”Katso, oletko köyhä”.  Jutun tulorajojen mukaan meidän perheemme on köyhä. Sairauteni on tuonut mukanaan taloudellista epävarmuutta: mitä jos en enää pystyisikään tekemään täyttä työaikaa. Mitä jos ei pystyisi enää käymään töissä. Köyhästä tulisi vieläkin köyhempi.

Köyhyys on toisaalta aika suhteellinen käsite. Toiselle se on sitä, ettei etelän lomareissuja pystytä tekemään. Toiselle sitä, että vatteissa tyydytään markettien halpismerkkeihin. Valitettavasti Suomessa se on myös monelle sitä, ettei rahat riitä ruokaa. Ja ei, aina se ei ole ihmisen oma vika, että olisi taloudensa sotkenut niin pahasti, että näkee nälkää. Elämä on usein monimutkaista ja syy-seuraussuhteet eivät ole yksiselitteisiä.

Miten köyhän kannattaisi elää? Ensimmäisenä ainakin myöntää olevansa köyhä. Toisena lopettaa rahan laittaminen kaikkeen turhaan. Itse huomaan, mitä minimaalisemmin elän, sitä vähemmän tuhlaan. Olen karsinut paljon omistamiani tavaroita ja mitä vähemmän niitä on ympärilläni, niin sitä vähemmän olen ostanut niitä lisää. Kummallinen, mutta toimiva periaate. Ehkä se toimii sen vuoksi, että pienemmän tavaramäärän keskellä, tietää tarkemmin, mitä omistaa ja tällöin heräteostoksia/ tuplakappaleita tulee ostettua vähemmän. Itse kyllä kompuroin asian kanssa varsin säännöllisesti. Minkään taidon oppiminen ei taida olla hetkessä tapahtuva juttu vaan pidempi prosessi, jossa notkahduksia tulee välillä.

Oma akilleen kantapää keittiön kaappien lisäksi on ehdottomasti vaatekaappini. Vaikka ostankin yleensä vain alennusmyynneistä, kirpputoreilta ja kiinakaupoista alle kympin vaateparsia, niin vaatekaapppi on sitä luokkaa pullollaan, että sitä siivotessa löydän aina vaatteita, joita en muistanut omistavani. Olen yrittänyt kokeilla aikoinaan ”kapselivaatekaappia” siinä onnistumatta. En myöskään usko ”teoriaan”, että ostamalla kaalliimpia ja laadukkaampia vaatteita, vähentää omistamaansa vaatemäärää. Niillä, joilla on varaa ostaa sadan euron pellavapaita, näyttää olevan aivan yhtä lailla vaatekaappi täynnä. Kirpparilöytyjen sijasta hengareissa roikkuu vain monta niitä sadan euron vaatekappaletta.

Kuten kaikessa muussakin elämässä, pienet muutokset ja pitemmän aikavälin prosessit tuottavat paljon pysyvämpiä tuloksia, kuin suuret ja nopeat. Olen tyhjentänyt viimeisen parin kuukauden sisällä vaatekaappian useaan otteeseen. Olen käynyt läpi jokaisen vaatekappaleen: palveleeko se enää käyttötarkoitustaan tai pidänkö enää siitä. Ensimmäiset tyhjennyskerrat olivat hieman varovaisempia, mutta eilen tyhjensin kaappia jo melko ankaralla kädellä – ehkä juuri sen takia, että olen harjoitellut sitä muutaman kerran. Tällä kertaa sain pari pussia kierrätykseen menevää tavaraa ja ison kanssa kirpputorille myyntiin. Aiemmilla tyhjennyskerroilla saalis on ollut ehkä puolet siitä.

Tärkeänä osana hengarikaapin tyhjennystä oli sinne jäävien järjestely. Vaikka siivoaminen ei kuule lempiasioihini, niin tavaroiden järjestely on aivan toinen juttu. Rrrrrrakastan järjestelyä, laputtamista ja listojen tekoa. Vaatekaapin hyllyjen reunoissa on jo pitkään ollut laput, mitä sillä hyllyllä on. Nyt laitoin hengarikaapin melkein jokaiseen hengariin lapun, mitä sillä roikkuu. Näin näen nopeammalla vilkaisulla, mitä oikeasti omistan. Toivon, että tämä vähentää uusien vaatteiden ostamista ja myös sitä, että vaate palaa pesusta oikealle paikalle. Tosiasiassa pärjäisin kymmenellä vaatekappaleella, mutta sen luokan karsiminen tuntuu nyt liian radikaalilta. Ehkä sekin aika koittaa jossain vaiheessa. Nyt taidan kuitenkin haastaa itseni edes puoleksi vuodeksi olla ostamatta yhtään vaatekappaletta (tästä poikkeuksena sukat ja alusvaatteet). Who’s in?