Matkalla kriisistä toiseen
Otsikkona kriisistä toiseen ja nainen sen kun nauraa. Miksi? Koska kriiseistä huolimatta elämä on aika ihanaa…
Kriisi on uusi, vaikeastikäsiteltävä tilanne. Tilanne, jossa aiemmit opitut mallit eivät välttämättä toimikaan. Kukaan ei elämänsä aikana voi välttyä kriiseiltä, vaikka ehkä siltä joskus näyttääkin. Toiset selviytyvät niistä helpommin tai vähemmin äänin. Minä pidän joskus turhankin isoa meteliä omista elämäni kriiseistä, mutta se on yksi minun selviytymistapani.
MS-tautiin sairastuminen oli iso kriisikohta elämässäni. Se vaikutti minuun niin fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti. Syy, miksi käytän “oli”-sanaa, on, että huomaa olevani sairauden kanssa jo aika sinut. Toisaalta vuosi on lyhyt aika hyväksyä sairaus, joka muistuttaa jollain tapaa olemassaolostaan joka ikinen päivä ja johon ei ole ole parannusta. Tässä olen kiitollinen niille kaikille muille isoille kriiseille, joita olen elämässäni käynyt läpi. Olen pystynyt soveltamaan joitain niissä opittuja taitoja sairauden käsittelyyn ja olen tiennyt, että tämäkin kriisi hellittää ajallaan.
Olen huomannut, että itselle täytyy armollisesti antaa aikaa olla kriisissä. Itseään ei voi pakottaa yks’kaks – tai edes pidemmällä aikavälillä olemaan sinut sairauden tai muun elämään negatiivisesti vaikuttavan asian kanssa. Kriisin luonne on arvaamaton. Kriisistä selviäminen tapahtuu aikanaan, omalla painollaan. Itse sille ei kannata antaa tavoiteaikaa, milloin siitä pitäisi olla selvinnyt. Hyväksymiseen johtava prosessi on kuitenkin hyvä tiedostaa ja miettiä, mitkä asiat auttavat jaksamaan sen aikana. Tässä 4 asiaa, mitkä ovat auttaneet minua matkani varrella:
Omien tunteiden jakaminen
Puhu, puhu, puhu. Jos puhuminen ei tunnu hyvältä, niin kirjoita, kirjoita, kirjoita. Omat ajatukset selkiytyy kun ne tuo pään sisältä vellomasta ulos. Ammatillista keskusteluapua ei kannata kaihtaa. Kriisiin kuuluu tunteita laidasta laitaa: shokista suruun, epätoivosta vihaan. Joskus ne omat tunteet ja ajatukset voivat säikäyttää. Kouluttautuneet ammattihenkilöt auttavat jäsentämään omia mietteitä. Minä olen puhunut paljon (ja puhun edelleen), olen jakanut matkaani MS-taudin kanssa blogissa ja käynyt psykologin kanssa juttelemassa useamman kerran elämäni aikana. Niistä on kertynyt paljon hyviä työkaluja elämään.
Tukiverkosto
Meillä on usein tukiverkostoa enemmän kuin välttämättä osaamme ajatellakaan. Kaikkien tukiverkostossa olevien ei tarvitse olla meidän sydänystäviämme. Kaikkien kanssa ei edes tarvitse jakaa omia pohditoja ja tunteita vaikeista elämäntilanteista. Tuskin tiesitte, että te kaikki blogini lukijat olette osa minun tukiverkostoani. Kun näen, että blogissani käydään, antaa se minulle mielekkyyttä jatkaa kirjoittamista. Kirjoittaminen on terapeuttista. Toivon, että blogi on osa jonkun lukijan tukiverkostoa: saat uskoa, että et ole yksin sinun tilanteessasi. Tukiverkostolta voi saada myös fyysistäkin apua. Olen huomannut, että monet eivät osaa tarjota apuaan, mutta apua kysymällä sitä usein saa ja monet auttavat mielellään. Älä jää yksin jos kanssakulkijoita löytyy.
Kiitollisuus vastaan katkeruus
Katkeruus on hirvittävää myrkkyä. Elämähän ei ole meille mitään velkaa. Elämä ei myöskään kosta meille, eikä muille. Elämä vain on. Kiitollisuus puolestaan on parasta maustetta päivään kuin päivää. Siinä piilee valtavat voimat. Kiitollisuuden ei tarvitse olla “nami, nami” – yltiöpositiivisutta tai optimistista katsetta kohti uljasta tulevaisuutta. Hyvin usein se ei ole sillä tavalla uljas, mitä itse ajattelemme. Kuitenkin ne pienet hetket, jolloin on hyvä olla, kannattaa jos ei nyt kirjoittaa muistiin, niin ainakin huomauttaa itselleen. Pian huomaa, että päivään ja yleensäkin elämään mahtuu valtavan paljon hyvää – asioita, joista voi olla kiitollinen. Ja juuri sen takia nauran alimassa kuvassa. Minulla on paljon mahtavia juttuja elämässä (kuten esikoiseni, joka otti kuvan).
Mielekäs tekeminen
Joskus ei auta muuta kuin harhauttaa omaa mieltään. Mielekäs tekeminen: mistä minä pidä? Mikä rauhoittaa minua? Mistä tulee hyvä mieli? Omaa mieltään on helppo harhauttaa tai suistaa sitä surkeuksien raiteilta. Antaa sille hieman lomaa kynttilänvalossa hyvää kirjaa lukien (tai mitä tahansa, josta tulee itselle hyvä mieli). Mielekäs tekeminen auttaa omasta kokemuksestani myös monen fyysisen oireen kanssa.
Mitkä asiat ovat auttaneet sinua vaikeissa elämäntilanteissa?
p.s. Blogissa on käynnissä mahtava arvonta. Lisää arvonnasta TÄSTÄ linkistä.
Aivan ihana kirjoitus, ja tuli niin isoon tarpeeseen juuri tänä aamuna. Kiitos tästä tekstistä. Olen kirjoittanut blogiini paljon kriisistä ja elämässä selviytymisen käsikirjaan askeleita, mutta tähän voisin heittää vaihtarina jakoon Swindollin idean 10 % todellisuudesta, jonka mukaan 90% elämästämme tapahtuukin “vain” ajatuksissamme – peloissamme, oletuksissamme, tulkinnoissamme. Ja vain 10% on sitä faktisesti ja realistisesti meille kaikille yhteisesti toiminnan tasolla tapahtuvaa todellisuutta. Tämän ajatuksen pohjalta meillä on aika suuret mahdollisuudet vaikuttaa elämäämme – vähintään siihen 90 %, miten asioita koemme ja miten niihin suhtaudumme, mitä niistä opimme ja miten niiden kanssa elämme.
Hyvää kesää <3
Kiitos ihanasta kommentista!Tuo 10%-90% teoria on kyllä totta. Mukavaa kesää myös sinulle 😊
Kiitos hyvästä artikkelista! Kuin sattumalta eksyin tänään blogiisi ja näin tämän tekstin. Juuri tälle aamulle olin miettinyt tätä teemaa ja kaipasin muiden ajatuksia siitä kuinka sopeutua pitkäaikaissairauteen (itsellä tules-sauraus).
Kiitos kommentista ja mukava,että eksyit tänne! Tsemppiä ja armollisuutta sairauden kanssa matkaamiseen.