Elämää ei voi oikeasti vakuuttaa
Samalla, kun monissa blogeissa on viimeaikoina mainostettu (taas) vakuutuksia, itse jouduin eilen harmistumaan niihin. Siksi kai tästä blogista ei ikinä tule yhteistyöblogia. Liikaa sanottavaa tosielämästä. Kaupassa käydessä usein osuu silmään vakuutusten myyntilause: minunkin elämässä on varmasti vielä jotain vakuutettavaa. Pelottelua… silkkaa pelottelua, että kuukausittain maksamalla saa elämänsä jotenkin säästettyä (spoil alert: ei saa). Ärsyynnyin aika lailla kun useampi kuukausi takaperin sain puhelinsoiton jostain vakuutusyhtiöstä syövän varalle! Eli pelataan syöpälottoa – onko toiveena, että sitä voittoa ei koskaan halua, vai olisiko useampi kymppitonni ihan mukava juttu. Sen saa, jos sairastuu syöpään!
Itse tarkastelin taloudellisen tilanteen vuoksi omat vakuutukseni jokin aika sitten ja tulin siihen tulokseen, että niitä pystyy varsin hyvin pienentämään. Maksan turhaa vakuutuksesta, joka korvaa lattialle tippuneen maalipurkin. En edes tiennyt maksavani moisesta. Ehkä se sopii vain meidän ylimaterialistisen, ”kulissit korkealla” mentaliteetin kanssa yhteen, että elämässä ei saa sattua mitään negatiivista. Ja jos sattuu, niin sen varalle pitää ottaa vakuutus. Vakuutukset on suunniteltu niin, että niistä ei makseta epäonnisille poloisille, jotka ovat maksaneet itsensä kipeäksi siinä uskossa, että elämän pystyy suojaamaan vakuutusmaksuilla.
Miten päädyin tähän vakuutusketutukseen, johtuu suunnitelmasta käydä Englannin sukulaisten luona kylässä. Aloin miettiä matkaa matkavakuutuksen kannalta. Sehän on selvää, että vakuutusyhtiöiden sopimustekstit ovat täysin korkealiitoista tekstiä, jota Maija Meikäläisen ei pidäkään osata lukea. Siksipä soitin kahteen vakuutusyhtiöön omasta tilanteestani. Epäilin jo kyllä vahvasti, että jos matkan aikana tulisi ms- relapsi, niin vakuutusyhtiö ei maksaisi sairaalassakäyntiä varten penniäkään. Eihän vakuutusta enää anneta, kun siihen olisi tarve. Kummassakaan vakuutusyhtiössä eivät osanneet ottaa asiaan kantaa. ” Asia katsotaan tapauskohtaisesti” eli suomeksi juuri olettamani.
Jotenkin oli päässyt unohtumaan, että ei ne vakuutusyhtiöt mitään hyväntekeväisyyspuljuja ole tai oikeasti ajattele kuluttajan etua. Eiköhän niissä ole tarkoitus tienata mahdollisimman paljon rahaa osakkeiden omistajille. Näinhän se on oikeastaan kaikessa, missä raha on kyseessä. Rikkaille lisää!
Onneksi on kuitenkin vielä ja eurooppalainen sairasvakuutuskortti. Sen turvin minäkin uskallan matkustaa hetkeksi pois kotimaasta lomailemaan. Brexit ei onneksi vielä ole millään lailla edennyt ja epäilen, että vielä vuoden 2019 maaliskuun jälkeen ensiapuhoito Kelan puolesta on Englannissakin voimassa, Iso-Britannian ollessa edelleen EU:ssa. Piti vielä soittaa Kelaan ja varmistaa asia. Toisaalta se kävi selväksi jo Kelan sivuilta ymmärrettävällä tekstillä. Ja mahdollinen hoito valtionpuljussa Englannissa maksaa aika lailla sen, mitä hoito Suomessa maksaa kunnille.
Tietenkin toivon, että ”mäsä” käyttäytyy kiltisti loman ajan ja jos marraskuussa aloitettava lääke tehoaa, niin toive saattaa käydä toteen. Ja, jos aiempiin kuukausiin on katsomista, niin korkeintaan itseltä lähtee jalat alta. Pyörätuoleja onneksi saa melko edullisesti…