Vastavirtaan egosta eroon ja hyvää joulua

( Scroll down for the English summary)

No hei. Minä täällä taas. Olen pari kertaa käynyt blogissa aloittamassa tekstiä, mutta se on jäänyt pariin riviin. Yllätyksekseni hiljaisuudesta huolimatta blogissa kävijöitä riittää. Kiitos siitä. 

Olen ollut pois muutenkin somesta pari viikkoa lukuunottamatta muutamaa hairahdusta. Se jatkuvan (turhankin) tietotulvan vähentäminen on tehnyt mielenterveydelle hyvää ja vastaavasti huomaan ketutuskäyrän nousulla ja somen käytöllä olevan melkein suoran yhteyden. Ehkä tämä johtuu siitä, että olen aika helposti höynäytettävä. Höynäytettävä uskomaan, että tarvitsen ehdottomasti tuotetta a ja b, joista en aiemmin ollut kuullutkaan. Tai että elämä oikeasti on aamubrunsseja ystävien kanssa, kynttiläillallisia isännän kanssa ja että hyvä äiti ei koskaan kokkaa eineksistä. Siis tiedänhän minä, että kaiken tuo vastavirrassa, askeettisemmassa elämässä on paljon parempi elää, mutta kumma, miten aivot soljuu tuohon typerään automaatioon. Uskomaan, että se, mitä meille tarjotaan joka tuutista, olisi meille hyväksi. 

Tähän oikeastaan havahduin eilen siivotessani vaatekaappiani ja löytäessäni Englannissa asuessa ostamani “pyöräilytrikoot”. Miksi? No siksi kun auton hajottua aloin pyöräillä viiden kilometrin työmatkan ja kaikki muut pyöräilijät olivat sonnistautuneet moisiin. No, kyllä tajusin aika pian, että olin pyöräillyt Suomessa asuessani pidempiäkin matkoja farkuissa. Ehkä ne trikoot eivät olleet välttämättömyys onnistuneeseen työmatkaan. Tämä on kuitenkin hyvä esimerkki, kuinka itseä ainakin viedään varsin usein kuin sokeaa.

Minulla on ollut mieli maassa jo pari viikkoa ms-taudin vuoksi: sen oireiden, sen kroonisuuden, siihen liittyvien tunteiden takia ja siitä, miten se vaikuttaa elämääni. Oireiden puolesta viikot ovat menneet “yksi askel eteenpäin ja kolme taaksepäin”- tunteissa. Se vetää jotenkin koko ajan mattoa alta. Tuo eilinen havahtuminen sopii myös tähän tautiin, tai oikeastaan elämääni taudin kanssa…tai oikeastaan yleensäkin elämääni. Huomaan harmikseni, että elän sitä harva se päivä peilaten “miten minun pitäisi sitä elää”, “miten muut elävät” ja tietenkin klassinen “mitä muut ajattelevat”. 

Tekee mieli hakata päätä seinään, kuinka sydän tietää, mikä itselle on oikein ja hyvää, mutta ego yrittää pitää pystyssä kummallisia kulisseja. Ihmeellistä on, miten ego voi olla sekä hauras ja erittäin voimakas. Ainakin se on voimakas pään sisäinen ääni. Näinhän se on, että sen sijaan, että itse olisi ajatusteni ajurina, niin ne jatkuvat päänsisäiset ajatukset ajaa minua… huoh, matka on pitkä – pitänee alkaa nauttia maisemista.

No, muista ja muiden traditioista välittämättä – niin kuin pitääkin tehdä: me rakennettiin jo meidän joulupuu (meitä 5 vuotta palvellut tekokuusi kirjaimellisesti rakennetaan joka vuosi). Se on nyt Happy, Merry and Joyous Christmastime. Kaakaokuppi käteen, villasukat jalkaan ja joululaulut stereoihin soimaan. Tähän hyggeilyyn ei tarvita opaskirjaa.
_________________________________________________________________________________
English summary ” Against the mainstream and merry Christmas: I’ve been fasting from social media apart from few slips. Fasting from the information flood and the way we are fooled to think that life is elaborate brunches with friends, candlelight dinners with your other half and good mum always cooks meals from scratch. I know that ascetic, quiet life is good for one’s mind and soul but still my brain is in that automated thinking that it constantly needs something more – everything that is presented to it.


I often catch myself thinking how I SHOULD live my life (according to who – I don’t know). or what are people going to think. Especially with living with MS I need to live my life as I see fit and often against “public opinions”. Ego does not like it. It likes to keep up with the Joneses. I don’t. It is a long way to go. Better start enjoying the scenery.