Miksi emme nuku puolisoni kanssa samassa sängyssä?

Kun pariskunta alkaa nukkua itsekseen, kumpikin omassa sängyssä, enteilee se yleensä eroa. Eikö? Tällainen mielikuvahan meillä on, että kun pää painetaan tyynyyn eri huoneissa, niin parisuhde ei ole kunnossa. Meidät opetetaan jo aika pienestä pitäen nukkumaan yksin. Miksi sitten kumppanin löydyttyä siitä vieri vieressä nukkumisesta pitäisi tulla onnen ja autuuden lähde – varsinkin jos nukkumisjärjestelyt pystyy hoitamaan toisin?  Voiko puolison kanssa erillään nukkuminen olla hyvä asia vai onko se tuhoon tuomitun suhteen merkki?

Miksi puolisoiden pitäisi nukkua samassa sängyssä?

Viime vuosina uneen ja nukkumiseen on alettu kiinnittää entistä enemmän huomiota. Sitä ja sen laatua mitataan kelloin ja sormuksin. On yksilöllisesti suunniteltua patjaa ja vuosittain esitellään “unitrendejä”. Nukkuminen on aika mielenkiintoinen ilmiö tarkastella jopa historian näkökulmasta. Olikohan omissa sängyissä nukkuminen avioliitoissa trendinä joskus sen vuoksi, kun amerikkalainen televisiosensuuri ei sallinut näyttää samassa sängyssä nukkuvaa pariskuntaa vasta kuin 60-luvun lopulla? Vierekkäin koko perheen voimin nukkuminen on ollut myös joskus elinehto ruumiinlämmön ylläpitämiseksi, eikä niitä sänkyjäkään ollut välttämättä kuin yksi.

Me nukumme puolisomme kanssa eri huoneissa ja täten eri sängyissäkin. Olemme oikeastaan nukkuneet näin ainakin puolet, ellei enemmänkin, yhdessä asumastamme ajasta. Sitä yhdessä asuttua aikaa on noin melkein 15 vuotta. En juurikaan mainitse nukkumisjärjestelyämme muille, koska tiedän, että ensimmäisenä siitä tulee mieleen, että parisuhteessa on jokin vika. Ei ole, kiitos kysymästä. Nyt kirjoitan siitä kuitenkin blogiin, koska tiedän olevani keskiverto tässäkin asiassa eli aika monella muullakin on sama järjestely ja moni muukin nolostelee sitä.

Uniongelmat ovat ikävä vaiva

Unettomuus ja muut unenhäiriöt ovat yleisiä. Miltei jokainen kokee elämänsä aikana unettomuuden jaksoja. Joillakin se on krooninen vaiva tai ikävä sivuoire sairaudesta. Me jaoimme puolisoni kanssa sängyn asuessamme pienissä ensiasunnoissa – ja ehkä siinä vastatuntemisen huumassa erilleen nukkuminen ei tullut kuuloonkaan. Ehkä ne molemminpuoliset unen häiriintymiset sieti juuri sen vuoksi. Kun muutimme asuntoon, jossa makuuhuoneita oli useampi oli siirtyminen omiin makuuhuoneisiin jotenkin luonnollinen ratkaisu. Täysin yksin kuitenkaan emme silloinkaan nukkuneet, koska unikaverina oli yleensä yksi meidän kahdesta koirasta (tai joskus molemmat). Koirat vaihtoivat kuin yhteisestä suunnitelmasta aina jossain vaiheessa yötä vuodetta.

Saattaisit pitää postauksesta: Puolison ajatuksia sairastumisestani

Miksi emme nuku puolisoni kanssa samassa sängyssä?

Kun esikoisemme ilmoitti tulostaan järjestelimme makuuhuoneet uuteen uskoon ja palasimme nukkumaan samaan sänkyyn. Esikoisen synnyttyä nukuimme perhepedissä valtaosan öistä. Joskus puolisoni meni retkipatjalle toiseen huoneeseen nukkumaan työpäivinä. Minun palattua töihin tein vain yövuoroja ja niitä yhdessä nukuttuja öitä ei senkään vuoksi viikkoon niin montaa mahtunut.

Kuopuksen synnyttyä nukuin jälleen eri huoneessa puolisostani kuopuksen kanssa. Miksi? Koska minun tavoin kuopuksemme on kovaääninen nukkuja. Siinä kai yksi syy, miksi nukumme molemmat paremmin puolisoni kanssa eri huoneissa: olen äänekäs nukkuja. Kuorsaan, juttelen ja nauran unissani. Olen muutamia kertoja herättänyt puolisoni kovaääniseen aarian hoilaamisella. Suoraa huutoa, mutta laulullisesti. Varmasti ollut mukava herätys keskellä yötä. Puolisoni on herkkäuninen ja tarvitsee itselleen tilaa öisin. Siitä omasta tilasta olen itsekin alkanut nauttia kipujen, kolotusten ja spastisten alaraajojen vuoksi. Ehkä emme ole unellisellisesti yhteensopivia, mikä ei haittaa.

Saattaisit pitää postauksesta: All we need is just a little patience

Hyvä yöuni on elinehto

Ollessani työelämässä tein vuorotöitä. Aikaisia heräämisiä, iltavuoron jälkeen en osannut rauhoittua nukkumaan järkevään aikaan ja yövuorojen jälkeen unirytmi oli sekaisin. Puolisollani on aina ollut päivätyö/-koulu. Hyvä yöuni on todella tärkeää ja sen merkitys tuntuu korostuvan vain vuosi vuodelta. Minun listalla hyvä uni on elämän tärkeimpien asioiden top kolme- listalla. Kun elämään on mahtunut pikkuvauva-aikojen univajetta, vuorotöitä ja nyt sairautta, joka syystä ja toisesta vie välillä yöunia, on hyvistä unista tullut luksusta. Puolisoni ja minun nukkumisjärjestelyillä edesautamme mahdollisimman hyvin nukuttua yötä. Saamme nukuttua paljon paremmin omissa oloissamme, ilman toisen kuorsausta tai aamuöistä heräämistä ja stressaamista siitä, että herättää toisen tahattomasti.

Emme häviä mitään nukkumalla erillään

Sängyn jakamattomuudesta huolimatta parisuhteemme on edelleen yhtä rakkaudentäyteinen ja osoitamme toisillemme hellyyttä. Aivan samalla tavoin kuin nukkuessamme samassa sängyssä. Hyvät, erillään nukutut yöt parantavat parisuhdetta, koska emme ole niin kärttyisiä. Ne silloin tällöin samassa sängyssä nukutut yöt, kuten matkoilla ollessa on myös varsin jännittäviä hyvällä tavalla. Vanhasta jutusta on tullutkin jotain uutta.

Olemme vitsailleet ostavamme seuraavaksi sängyksi kerrossängyn, niin pääsemme muuttamaan samaan huoneeseen. Ehkä muutamme jossain vaiheessa samaan huoneeseen nukkumaan ja siinä tilanteessa täytyy miettiä, jos hankkisimme parisängyn tilalta kaksi sinkkusänkyä, jolloin saisimme vähän “hajurakoa” ja omaa rauhaa.

Löytyykö muita erillään nukkuvia pariskuntia? Onko erillään nukkuminen tabu?

Seuraatko blogia jo somessa?

Instagramissa @mariaisstrongblog ja Facebookiin tästä

**********

Blogin suosituimpia postauksia:

Mitä kaikkien tulisi tietää fatiikista eli äärimmäisestä uupumuksesta?

Mitä, jos olisin sairastunut MS-tautiin Englanissa asuessani?

Asia, mikä MS-taudissa ärsyttää eniten