Joulu meidän kahden kulttuurin kodissa
Monelle on varmaan blogista selvinnyt, että perheessämme on kaksi kieltä ja kaksi kulttuuria. Suomalais- englantilainen perheemme joulun juhliminen eroaa hieman suomalaisesta joulunjuhlinnasta.
Onnistunut joulukäännytys
En ollut jouluihminen lainkaan, ennen kuin löin hynttyyt yhteen mieheni kanssa. Hän teki tehokasta “joulukäännytystä” jouluttajana ja parin joulun jälkeen olin myyty. Minustakin oli tullut jouluttaja. Koska en ollut jouluttaja kotimaassani, niin suomalainen joulun juhlinta ei ole koskaan ollut osa meidän joulua. Kun muutimme 6 vuotta sitten Suomeen, meille oli selvää, että jatkaisimme joulun juhlintaa englantilaisin perintein.
Suomeen muutettuamme olemme olleet Englannissa viettämässä joulua kahdesti. Englannissa joulun aikaan olen aina kaivannut lunta (jota on yleensä maassa vähälumisenakin jouluna enemmän kuin Englannissa). Suomessa vietettävissä jouluissa kaipaan Englannin jouluista sitä mukavaa fiilistä, joka seuraa kun suvullinen jouluttajia kokoontuu yhteen.
Lapsille englantilainen joulu tarkoittaa yhtä lisäpäivää lahjojen odottelussa
Joulupäivä eli 25.12 on englantilaisen perinteen mukaisesti “The Päivä”, johon joulun juhlinta huipentuu. Kun vietämme joulua Suomessa, jouluaattona ei tapahdu meillä kotona vielä mitään muuta kuin joulupäivän ruoan esivalmistelua. Käymme syömässä vanhempieni luona suomalaisen jouluateria, mutta muuten aatto on vielä joulun odottamista. Saas nähdä, milloin meidän lapset alkaa protestoida sitä ylimääräistä päivää, jonka joutuu odottamaan ennen kuin pääsee avaamaan lahjoja…
Aattoiltana ennen lasten nukkumaan menoa luemme Clement Clarke Mooren runon “Twas night before Christmas”, josta teimme perinteen kuopuksen synnyttyä. Ei siis kovin pitkä perinne vielä, mutta perinne kuitenkin.
Ennen nukkumaan menoa Joulupukille jätetään juotavaa ja mince pie, sekä poroille porkkanoita lautaselle. Joulupukki käy yöllä tuomassa lahjat kuusen juureen ja ottaa vaivanpalkakseen tarjolle jätetyt herkut eli me puolison kanssa syömme/juomme ne. Koiramme saa syödä porkkanan. Jos joulupukki on osa joulua, niin tässä englantilaisessa tavassa kätevää on se, että pukkia ei nähdä. Pukin vuokraaminen tai pukiksi pukeutuminen aattoillalle on tarpeeton.
Joulupäivä on minulle iisi päivä
Jouluaamuna herätään valitettavan aikaisin. Ymmärrettävästi lapsilla on kiire avaamaan lahjoja, jotka odottaa kuusen luona. Puolisoni alkaa kokata aamusella, että jouluateriaa päästään syömään puolenpäivän aikaan. Minun hommaani on perunoiden ja juuresten kuoriminen, vihannesten valmistelu ja pöydän kattaus (eli aika iisi päivä). Kaikesta muusta puolisoni on aina vastannut. Jouluruokana on aika usein sunnuntaisin syötävän “roast dinner” – aterian ylellisempi versio. Meillä jouluaterialla tarjoillaan seuraavia ruokia:
– Kalkkunaa
– Roast potatoes eli uunissa paistetut perunat
– Stuffing eli leipä-yrttisekoitus pullasia
– Yorkshire pudding
– Ruskea kastike
-Pigs in blanket”, eli pekoniin käärittynä pieniä makkaroita. Meillä käytetään molemmista kanaversioita eli ei siis aivan possua peitossa
– Kaneliporkkanoita ja paahdettua palsternakkaa
– Ruusukaalta
– Brokkolia, kukkakaalta, herneitä ja porkkanoita
– Karpalohilloa
En yleensä kuvaa aterioita blogiin. Syynä se, että en muista sitä, enne kuin lautanen on tyhjä. Alla oleva kuvassa on vuonna 2014, jouluna pubissa syömämme jouluateria. Hyvää oli sekin, vaikka puolisoni kokkaamalle jouluaterialle ei ole vielä löytynyt voittajaa. Kuvassa myös jouluruokailuun kuuluvat pienet viihdykkeet eli “Christmas crackersit” eli paukkukaramellit, jotka sisältävät paperikruunun, puujalkavitsin ja jonkin muovisen tilpehöörin.
Taas mennään siitä , missä aita on matalin
Jouluaterian jälkiruoaksi olemme usein syöneet (ja Suomessa tehneet) englantilaisen kerrosjälkiruoan eli triflen: kakkupohjaa, marjahyytelö, vaniljakastike ja kermakerroksineen. Tämä oli aikomuksena tänäkin vuonna, mutta koska vointini on mennyt viime viikkoina alaspäin, jätän kaiken ylimääräisen nyt pois. Mies ja lapset saavat herkuttella Englannista tilaamamme Christmas puddingin ja joulukakun kera (jotka minusta on ihan kamalan makuisia).
Ruoan jälkeen on vuorossa ruokalepo elokuvan parissa. Katsellaan ja kuunnellaan, mitä kuningatar Elisabeth II tänä vuonna puhelee. Katsomme Lumiukko- elokuvan ja sen jatko-osan. Sitten onkin aika alkaa laittaa illan joulubuffettia valmiiksi. Juustoa, juustoa, juustoa eri muodoissa. Muita herkkuja niin, että napa rutisee.
Loppujen lopuksi…
Joistakin tavoista huolimatta, eihän englantilainen joulu loppujen lopuksi paljoa eroa suomalaisesta joulusta. Niissä molemmissa on kuitenkin samat, tärkeimmät elementit yhdessäolosta ja riemusta, toivottavasti unohtamatta myös sitä, miksi joulua juhlitaan.
Blogi jää nyt pienelle joulutauolle. Toimintakykyni on kokenut romahduksen viime viikkojen aikana. Toivon, että vointi kohenee hissukseen ottamalla ja levolla. Onneksi kaikki on jo valmista joulua varten.
Toivon kaikille rauhallista ja stressivapaata joulua!
Seuraatko blogia jo somessa?
Instagramissa @mariaisstrongblog ja Facebookiiin tästä
**********
Blogin suosituimmat postaukset 2018:
Mitä kaikkien tulisi tietää fatiikista eli äärimmäisestä uupumuksesta?
7 asiaa, mitä ei kannata sanoa kroonisesti sairaalle
Puolison ajatuksia sairastumisestani