Miksi en pidä minimalismista

Minimalismi on ollut yhtenä kodin trendinä ja elämäntapana pinnalla jo useamman vuoden. Monelle on tuttu aika raju tavaroiden karsiminen Konmari-tyyliin. Kai minimalismi on jollain tapaa täyskääntöä meidän hyvin kulutuskeskeiselle länsimaiselle kulttuurille. Monet ovat huomanneet, että tavarat eivät tuokaan onnea. Minimalismi koetaan mielenterveyttä, seesteisyyttä ja henkistä hyvinvointia edesauttavaksi. Allekirjoitan tämän.

Minimalismissa on omat hyötynsä. Vähemmän tavaraa – enemmän tilaa ja vähemmän huolia tavaroista. Se vapauttaa nauttimaan asioista, jotka todella merkitsevät jotain. Tunnen oloni aika kaoottiseksi tavarapaljouden keskellä. Siivoukseen menee paljon vähemmän aikaa kun tavaroita ei ole paljon. Uupumuksen eli fatiikin kanssa tämä on ehdotonta voimavarojen säästämistä. MS-tauti on tuonut nopean aivojen kuormittumisen ja kevyt ympäristö helpottaa oloa. Minimalismi on tuntunut viime aikoina ehdottomalta jutulta omaan elämään. Silti en pidä siitä. En pidä minimalismista.

Minimalistinen koti = vaalea, selkeälinjainen ja niukka sisustus?

Olen pyrkinyt minimalismiin jo pitkään, mutta jostain syystä en vain saa otettua tiukkaa suuntaa siihen. Matka minimalismiin tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta. Sanasta minimalismi minulle tulee heti mieleen vaalea, hyvin niukka sisustus. Kun sanan “minimalismi” googlettaa, tulee ruutuun pelkkää vaaleaa kotia tarkkaan valittujen pienien tummien yksityiskohtien kanssa. Kun omaa kotia katselee, niin tästä ei ikinä tule minimalista kotia! Värien loistoa sen vuoksi, että pidän väreistä. Kodissa asuu 3 ihmistä, jotka eivät välitä lainkaan minun yrityksistäni minimaaliseen elämään. Onko tieni minimalismiin tuhoon tuomittu?

” Onko tällä tavaralla jokin tarkoitus? Käytänkö sitä? Tuottaako se minulle iloa? Tarvitsenko sitä?”

Ehkä ajattelua ja termejä täytyykin muuttaa. Minimalismin sijasta voisi käyttää termiä tarkoituksenmukainen elämä. Mitä se sitte on? Kodin omaisuutta voi karsia ajattelemalla, onko siellä olevalla tavaralla jokin tarkoitus. Käytänkö sitä? Tuottaako se iloa minulle? Tarvitsenko sitä? Juuri tältä pohjalta olen käynyt kodin läpi viimeisen parin viikon aikana. Tarkoituksenmukaisuus antaa jollain tapaa enemmän liikkumavaraa itselle. Se ei ole niin tiukkaan raamiin laitettua kuin minimalismi. Minimalismissa tuntuu olevan sääntöjä ja sen mukaan tehdään trendejä. Mitä kun oma elämä ei sovi niihin sääntöihin. Pitääkö kaikki muuttaa?

Ei suinkaan ja siinä tarkoituksenmukainen elämä tulee kuvioihin. En ole seurannut mitään sääntöjä, kuinka monta tavaraa saan omistaa tai millaisen “kapsulivaatekaapin” pitäisi olla. En ole omistanut pikkumustaa sitten vuoden 2001, enkä aio moista enää omistaa. Enkä usko, että pystyisin omistamaan vain 100 tavaraa yhden minimalismitrendin mukaan. Minä teen oma säännöt tässä projektissa ja sääntönä on: niitä ei ole.

Ei vain sisustusjuttu

Tarkoituksen mukainen elämä on mukava termi myös siitä, että sitä voi soveltaa koko elämään. Meillä kaikilla on asioita, joita teemme vain tottumuksesta. Asioita, joita teemme ehkä vain velvollisuuden tunteesta. Asioita, jotka kuormittavat meitä sen sijaan, että niillä olisi jokin tarkoitus.

Seuraavien viikkojen aikana julkaisen useamman postauksen elämän suuntaamisesta tarkoituksenmukaiseksi – en säännöksi vaan inspiraatioksi. Tule mukaan innostumaan!

Blogipostausteni julkaisusta ja muista uutisista pysyt helpoimmin ajantasalla, kun seuraat blogia Facebookissa.

Blogin Instagram-sivun löydät tästä

-> @mariaisstrongblog.