All we need is just a little patience

Matkustimme puolisoni kanssa viime viikonloppuna Hämeenlinnaan Guns ’n Rosesille keikalle. Mieheni on ollut henkeen ja vereen fani yli 30 vuotta ja on nähnyt bändin moneen kertaan erilaisina kokoonpainoina. Parin vuoden takainen huhu Slashin ja Axl sovinnon synnystä herätti ainakin vaimon mielestä pakonomaisen GNR uutisten seurannan. Kun kiertue Eurooppaan viimein julkaistiin, ei minulla ollut juuri muuta vaihtoehtoa kuin ostaa meille konserttiin liput. Tai no olisi ollut, mutta kumma kyllä, on ihanaa nähdä toinen melkein onnesta pyörryksissä. Olisi mieheni varmasti yksinkin siellä pärjännyt, mutta ehkä aivan reilua vaimolta lähteä mukaan kun mies on jättänyt hyvästit omalle kotimaalleen vaimon vuoksi 😁

Itse olen bändiä fanittanut uskoontuloa edeltävinä rokkivuosinani, vaikka se ei koskaan yltänytkään top viitosen joukkoon. Täytyy myöntää, että itsellä ei nyt ollut kovin kauhea korkeat fiilikset alunperinkään lähteä kännäävään ihmismassaan. Nyt MS-diagnoosin ja siitä johtuvien oireiden vuoksi ne fiilikset laskivat entisestään. Minulla oli kova huoli, miten jaksan niin pitkään jalkojen päällä kesäkuumassa. Ihme kyllä jaksoin melko hyvin. Ilma nimittäin viileni todella mukavasti iltaa kohden. Ehkä nämä oireet helpottuvat talven tultua!?! 

Konsertti oli kyllä visuaalisestikin hieno ja näin livenä ei voinut ollut ihailematta, kuinka mahtava sekä uniikki ääni Akselilla on. Kyllähän se on levyltä usein kuultu, mutta se ei lavallakaan häviä studiossa siistitylle versiolle. Iso miinus konsertin järjestelylle oli vessojen vähyys. MS tautiin sairastuttuani rakon vetävyys on selvästi vähentynyt ja vaikka yritin säännöstellä veden juontiana, niin tiukkaa teki seisoa pitkissä vessajonoissa. 

Eilen olo oli vielä matkustelusta ja lyhyistä yönunista huolimatta varsin hyvä. Ehkä parempi, mitä se on ollut moneen päivään. Ehdin jo reimastua ja suunnitella, että lähden tänään kokeilemaan pientä juoksulenkkiä. Olen ilokseni huomannut, että lihasvoima on edelleen jaloissa aivan kunnossa (vaikka parempikin se voisi olla). Niiden voimattomuus on tunne – jonka luulisin tulevan  jostain vaurioituneesta hermosta. Tänään kuitenkin raajani ovat olleet todella jäykät eilisistä venyttelyistä huolimatta. Sormet ovat myös kömpelöt ja käsien voimat ovat heikot. Eilen illalla jalat vetivät nukahtamisen jälkeen myös melkoista nykimisshowta, johon heräsin useaan otteeseen. 

Vaikka raajoissani on esiintynyt enenevässä määrin jäykkyyttä viimeisen vuoden aikana, joka on varmasti osaltaan ms-taudin oireilua, on tämänpäiväinen jäykkyys kyllä lauantain rasituksesta johtuvaa. Vähäisempi uni on myös syyllinen. Jos olen jotain ms-taudista oppinut, niin riittävän levon tärkeyden. Tovoittavasti opin sen itselleni myös suomaan ilman syyllisyyden tuntemista.