Slovenia ja Kroatia osa 4: Rabac ja rantaelämää Istriassa

Slovenian ja Kroatian matkakertomuksen neljännessä ja viimeisessä osassa matkakohteina ovat Rabac, Labin, Opatija, Cresin saari, Prementura / Kamenjak, sekä Pula. Tervetuloa nojatuolimatkalle kanssani upeisiin paikkoihin! 🙂

Labin & Rabac

Ajelimme Rovinjista Istrian niemimaan halki Labiniin, jossa teimme lounaspysähdyksen ennen seuraavaa kohdettamme Rabacia. Vähän reilun 50 km mittainen matka taittui tunnissa Istrian kauniita maisemia ihaillen. Labinin vanha kaupunki sijaitsee kukkulalla 320 metrin korkeudessa, joten sieltä on huikeat maisemat alas rannikolle Rabaciin. Labinin keskiaikainen vanha kaupunki on pieni, mutta käymisen arvoinen.

Labinista oli enää 3 km matka Rabaciin, jossa sijaitsi matkamme viimeinen majapaikka. Yövyimme neljä yötä huoneistossa, jonka parvekkeelta avautui aivan huikea maisema – varmastikin hienoin merinäköala, mikä meillä on koskaan missään ollut.

Toki maisemalla oli veronsa – alas keskustaan oli laskeuduttava ja takaisin tullessa kiivettävä yli 400 rappusta! No, tuli kuntoilut hoidettua samalla, kun kerran tai pari päivässä kulki rappuset edestakaisin. 😉

Rabac oli aikoinaan pieni kalastajakylä, mutta nykyisellään turistien suosiossa, ja turisteja riitti heinäkuussa ihan tarpeeksi. Rabaciin houkuttelee erityisesti sen upeat rannat, jotka jatkuvat kilometritolkulla, ja Rabacia on kutsuttu Kvarnerin lahden helmeksi. Rannat olivat kieltämättä upeat. Lähdimmekin heti tutkimaan Rabacin pitkää rantakatua ja kävelimme rantaraittia pitkin noin kolmen kilometrin päähän Bounty Bay -nimiselle rannalle.

Rantojen lisäksi itse Rabacissa ei sinänsä ollut muuta nähtävää, mutta Rabacista on kätevä tehdä päiväretkiä lähiseudulle, esim. yllä mainittu Labin sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä, ja Rabacista tehdään veneretkiä lähisaarille. Me teimme myös päiväretken lähellä sijaitsevaan Opatijaan, joka tarjosi taas aivan erilaisen, aristokraattisen tunnelman.

Opatija

Meidän oli tarkoitus viettää Rabacissa rantalomaa, mutta rannoilla oli sen verran porukkaa, etteivät ne oikein houkutelleet muuta kuin pikapulahduksille. Niinpä päätimme lähteä tutustumaan Opatijaan, jonne Rabacista oli tunnin ajomatka. Ajelimme menomatkalla rantareittiä pitkin, joka oli hieno, mutta hieman pelottava. Mutkainen ja kapea tie kulki ylhäällä kallioilla, ja pudotus alas mereen oli huima.

Lukemani mukaan Kroatian turismi sai alkunsa juuri Opatijasta. Vuonna 1844 liikemies Ignacio Scarpa ihastui Opatijan seutuun ja rakennutti sinne kesäpaikan nimeltä Villa Angiolina. Pian villasta tuli merkittävä sosiaalisten rientojen tapahtumapaikka, ja vieraiden joukossa nähtiin kuuluisuuksia.

40 vuotta myöhemmin Opatijaan rakennettiin ensimmäinen hotelli nimeltä Kvarner, ja pian Optijasta tuli suosittu kylpyläkohde, jossa vieraili niin kuninkaallisia kuin taitelijoitakin, mm. Franz Joseph, Giacomo Puccini, sekä James Joyce. Nämä upeat 1800-luvun hotellit, kylpylät, palatsit ja villat tekevät Opatijan katukuvasta ja tunnelmasta erilaisen kuin muualla Istriassa.

Opatijassa on 12 kilometriä pitkä rantapromenadi, jonka varrella voi ihailla vanhoja, upeita palatseja.  Me kävelimme promenadia parin kilometrin verran, jonka jälkeen suuntasimme syömään. Jaloissa rupesi olemaan hieman ”kisaväysymystä”, kun oli kahden viikon aikana tutustuttu jalkasin jo sen verran moneen uuteen paikkaan. Tutkittavaa Opatijassa olisi kyllä riittänyt vaikka useammaksikin päiväksi.

Veneretki Cresille

Etelän matkaan kuuluu vakiona aina yksi veneretki, vai mitä? 😉 Valitsimme retken, jossa tehtiin piipahdus Cresin saarella Valunin kylässä, sekä ”Blue Caves” luolassa. Paatilla luvattiin live-musiikkia, ja pisti hymyilyttämään, kun retken tarjoilija / uintiopas vetäisi haitarin esille ja pisti soitoksi. 😀

Ensimmäinen pysähdys oli Cresin saaren edustalla upealla luonnonrannalla, jonne ei päässyt kuin vesiteitse. Uimme oppaan perässä pieneen luolaan, joka oli mielenkiintoinen kokemus – en ole koskaan aikaisemmin uinut luolassa. Luolan perälle siinsi valoa, ja se teki sinne hienon sinisen tunnelman. Harmi, ettei minulla ole vedenpitävää kameraa, jolla olisi saanut kuvia.

Seuraavaksi pysähdyimme söpössä ja rauhallisessa Valunin kylässä, jossa oli aivan ihana ranta. Sinne olisin voinut jäädä rentoutumaan muutamaksi päiväksi lueskelemaan kirjaa ja uimaan. Ihan pelkkää rentoa oleilua jäin nimittäin  pikkuisen matkallamme kaipaamaan.

Premantura & Pula

Paluulentomme Suomeen lähti Pulasta vasta myöhään illalla, joten ajelimme Rabacista viimeiseksi päiväksi lentokentän liepeille Premanturaan / Kamenjakin niemelle. Istrian niemimaalla etäisyydet ovat lyhyehköjä, ja matka taittui taas tunnissa.

Kamenjakin niemi sijaitsee Istrian eteläisimmässä osassa ja on suojeltu luontokohde. Sen rantoja oli kehuttu, ja pitihän meidän vielä päästä uimaan ennen paluumatkaa. Rauhoitetulle alueelle pääsi autolla, mutta vaati koko päivän parkkiluvan, joka oli noin 12 €. Kävimme muutamalla eri rannalla, joista osa oli kalliorantoja ja osa pikkukivirantoja. Osalle rannoista pystyi melkein hurauttamaan suoraan autolla, osalle oli käveltävä jonkin matkaa polkua pitkin ja kavuttava kallioita pitkin alas.

Kun olimme saaneet tarpeeksi auringosta, istahdimme ilmastoituun autoon ja päätimme tehdä vielä pikapyrähdyksen Pulaan. Ajelimme suoraan amfiteatterin viereen, josta sattui löytymään sopivasti parkkipaikka, kiersimme teatterin ulkoapäin ja piipahdimme pikaisesti Pulan vanhassa kaupungissa. Olisimme voineet kierrellä katuja vielä jokusen tunnin, muuta meillä oli jo kiire kentälle.

Taas on takana ikimuistoinen matka – paljon uusia paikkoja ja kokemuksia. Näimme ihania, erilaisia paikkoja, joilla jokaisella oli oma hohtonsa. Jos pitäisi valita suosikki, olisi se hankalaa. Ehkäpä eniten kuitenkin sykähdytti Slovenian Bovec.

Vaikka matkustaminen välillä stressaa, eikä kaikki aina mene ihan putkeen, en ole koskaan katunut yhtä ainoaa matkaa. Matkat ovat elämyksiä, joita ei unohda.

Reissukertomuksen aikaisemmat osat löytyvät linkeistä:

Bled
Bovec
Piran, Rovinj & Porec

Nyt haaveilen jo talven tulevasta matkasta… 😉

Terkuin, Kirsi