Sesonkiruokaa: suppilovahverokeitto (ja muita kuulumisia)

Moikka!

Olin viime viikolla syyslomalla ja vietimme muutaman päivän mökillä. Meillä ei ole omaa mökkiä, mutta vakkarivuokramökki on, ja käymme siellä muutaman kerran vuodessa. Mökkeilyssä parasta on rentoutuminen luonnon rauhassa. Ei ole kotiaskareita eikä päiväohjelmaa. Tällä lomalla opin tosin sen, että puhelin on pidettävä äänettömällä, sosiaalisesta mediasta on pysyttävä erossa ja whatsapp-viestit vaimennettava, sillä lähes päivittäin niistä pulpahteli työasioita eteen, jotka sitten veivät ajatukset töihin.

Luonnossa liikkuminen on itselleni yksi parhaita keinoja rentoutua. Ja näin syksyisin sienestäminen on ihan supersiistiä. En ole mikään himo-marjastaja, koska en jaksa kyykkiä montaa tuntia paikoillaan. Sienestäminen on puolestaan hidasta samoilua metsässä, ja vitsi mikä fiilis, kun bongaa sammaleen seasta sieniä. Päätimme siis lähteä mökkireissullamme sienimetsään.

Emme ole aikaisemmin onnistuneet löytämään mökin lähettyviltä hyviä sienimaastoja, ja etsiminen jatkui tälläkin kertaa. Suunnattiin ensimmäiseksi paikkaan, josta olemme aikaisemmin löytäneet muutamia kantarelleja. Pysäköitiin auto, ja suoraan auton vieressä oli karhun kakka. En suostunut lähtemään metsään. Varsinkin kuin vain muutama viikko takaperin olin kuullut Jyväskylässä vakkarisienestyspaikallamme karhun murahduksen. Se oli hiuksia nostattava kokemus. Ja asiantuntija kävi toteamassa paikan päällä, että karhu oli todellakin makoillut 20 metriä siitä, missä murahduksen kuulin. Hui!

Ajeltiin siis vähän matkaa eteenpäin ja katsottiin toinen sopivalta näyttävä paikka. Tallusteltiin metsikköön päin, ja samalla lähistöltä kuului hirven ammuntaa. Mietin, että ei ole todellista! Miten kaikki metsän eläimet tuntuvat nyt olevan samoilla paikoilla kuin minä. Ei kiinnostanut jäädä tekemään hirveen lähempää tuttavuutta, joten palattiin autolle ja jatkettiin eteenpäin.

Seuraavassa paikassa ei näkynyt eikä kuulunut eläimiä, mutta ei sieniäkään. Oltiin jo palaamassa takaisin mökille, kun päätettiin vielä pysähtyä yhteen paikkaan. Ja sieltä löytyikin aivan mahtava suppisrypäs! Kerättiin puolessa tunnissa sangollinen suppilovahveroita.

Niistä syntyi herkullinen keitto. Ja toki pakastettavaakin jäi. Tässä teille tuon keiton resepti.

Suppilovahverokeitto

4 annosta

1 iso sipuli pieneksi pilkottuna
1 rkl öljyä
1 l tuoreita suppilovahveroita
2 rkl vehnäjauhoja
7 dl vettä (tai kauramaitoa, jota mä laitoin, koska meidän juomavesi oli loppumassa)
1 kasvisfondi
2,5 dl ruokakermaa (tai kaurakermaa, jota mä laitoin)
200 g sulatejuustoa
ripaus mustapippuria
persiljaa

Kuullota sipuli öljyssä kattilassa. Lisää pilkotut sienet ja kuullota hetki. Ripottele joukkoon jauhot. Lisää vesi / kauramaito ja kasvisfondi. Keitä hiljalleen 10 minuuttia. Lisää kerma ja sulatejuusto. Keitä edelleen 5 minuuttia. Mausta mustapippurilla ja persiljalla. Lisää tarvittaessa suolaa ja nestettä.

Nam nam!

Muuten lomallani vain lököttelin, käveleskelin rauhallisia lenkkejä ja hieman bloggasin. Käytiin myös tuulastamassa, mikä on jännää puuhaa, mutta eihän musta nyt ole iskemään kaloja atraimella! 😀

Vatsa vaivasi öisin (luulen, että vanha ruokatorven vaiva on taas äitynyt), joten unet olivat katkonaisia, enkä päivisin jaksanut sen kummemmin puuhastella, kun olokaan ei ollut häävi. Siksi treenisuunnitelmat menivät mönkään ja tein loman aikana vain yhden, nopean treenin, josta vatsa ärtyi entisestään. Nyt tuntuu, että vaivat pikkuhiljaa helpottavat. On taas laitettava omat elämäntavat ja ruokavalio tarkasteluun (tästä bloggailen myöhemmin lisää)….

Terkuin, Kirsi