Pieni Karhunkierros yllätti upeilla maisemilla
Hei pitkästä aikaa!
Kylläpä kesä vierähti nopeasti! Neljän viikon kesälomani oli täynnä toimintaa, ja tämän viikon olen ollut jo töissä. Sen verran on ollut säpinää, että en ole ehtinyt kirjoitella blogia, ja nyt onkin sitten kasapäin aiheita, mistä kirjoittaa. Aloitetaan kesäloman kuulumisilla. Yksi kesäloman kohokohdista oli Pieni Karhunkierros. 🙂
Toisen lomaviikon startatessa suuntasimme kohti Kuusamoa. Teimme jo talvella päätöksen, että tänä vuonna kesäloma vietetään Suomessa. Hain Tehyn kautta edullista lomaviikkoa Pulkkajärvellä, ja arpaonni suosi. Pulkkajärvi sijoittuu Kuusamon ja Rukan välimaastoon, ja siellä meitä odotti pieni, kodikas mökki.
Olen käynyt Rukalla laskettelemassa ollessani ala- tai yläasteella, mutta en sen kummemmin tunne Kuusamon seutua, ja meillä oli ajatuksena tehdä pieniä päiväretkiä tutustuen Kuusamon lähimaastoihin. Viikon aikana kiipesimme Ruka-tunturille, kiersimme Pienen Karhunkierroksen, teimme pikkuretken Riisitunturille, sekä valloitimme Valtavaaran. Kirjoitan näistä retkistä omat tarinansa, ja tänään aloitetaan suosikillani – Pienellä Karhunkierroksella.
Pieni Karhunkierros
Ajelimme majapaikastamme Pulkkajärveltä Pienen Karhunkierroksen lähtöpisteelle Juumaan puolisen tuntia. Olin lukenut, että Oulangan kansallispuiston eteläisimmässä osassa kulkeva patikointireitti on yksi Suomen suosituimpia, mutta silti väenpaljous yllätti. Parkkipaikka oli tupaten täynnä, ja auto piti jättää tien laidalle.
Lähdimme innokkaina ja uteliaina 12 km mittaiselle reitille. Repussa oli eväsleivät ja grillattavaa, sekä paljon vettä. Jalkaan laitoin arpomisen jälkeen tavalliset lenkkarit.
Heti reitin alussa kuljetaan Kitkajoen yli pitkin Niskakosken riippusiltaa ja saadaan esimakua tulevan reitin upeista maisemista.
Reitin alku- ja loppuosa (1,5 km) kulkee samaa reittiä Myllykoskelle, jonka jälkeen matka taitetaan ympyräreittinä joko myötä- tai vastapäivään. Kesäisin reittiä suositellaan myötäpäivään, koska Kallioportin kohdalla on korkea nousu ja porrastus, joka on sulan maan aikaan helpompi kulkea alaspäin. Talvella reittiä suositellaan puolestaan vastapäivään, koska silloin rappuset on helpompi kulkea ylöspäin. Kimmolla oli polven kanssa ongelmia, ja hankaluuksia tuotti nimenomaan alaspäin meneminen, joten valitsimme kulkea reitin vastapäivään (eli talvisuosituksen mukaisesti). Valinta oli polvia ajatellen oikea. 🙂
Me siis lähdimme kohti Aallokkokoskea. Kulkeminen leveällä polulla oli helppoa, ja reitti oli merkattu selkeästi vihrellä puumerkeillä. Saimme kulkea aikalailla rauhassa, sillä suurin osa patikoitsijoista kulki reittiä toisinpäin kuin me. Vastaantulijoita sai kyllä olla tervehtimässä. 😀 Pian saimmekin ihailla upeaa Aallokkokoskea, joka on lähes kilometrin mittainen koski muodostuen useasta toisiaan seuraavasta koskenniskasta.
Upeat maisemat seurasivat toinen toistaan. Kohta saavuimme valkoisena kuohuvan Jyrävän kohdalle. Jyrävä putoaa kallioiden välissä 9 metrisenä putouksena.
Jatkoimme edelleen pitkin jokivartta ja ihastelimme mahtavia jyrkännemaisemia.
Harrisuvannon jälkeen pidimme pienen evästauon, joka tulikin tarpeeseen ennen Kallioportin portaita. Kallioportille on kova nousu: 100 metriä maaporrastusta alhaalta laaksosta. Ei tullut portaita kuvattua, eikä myöskään Kallioportin näköalatasanteelta avautuvaa upeaa näköalaa Kitkajoen laaksoon. 😀
Kallioportin jälkeen maisemat muuttuivat jälleen, ja tarjolla oli kauniita suolampia.
Pian olimmekin taas Myllykosken kohdalla ja pääsimme vielä kertaalleen ihailemaan koskea ja ylittämään riippusillan ennen paluuta autolle.
Kenelle suosittelisin Pientä Karhunkierrosta?
Jos nautit kauniista maisemista, suosittelen ehdottomasti kiertämään pienen karhunkierroksen. Reitti on merkattu selkeästi, ja taukopaikkoja on useita, joten reitille uskaltaa lähteä, vaikka ei olisi aikaisemmin harrastanut retkeilyä. Jonkin verran kuntoa reitti kuitenkin vaatii, sillä siinä on nousuja ja laskuja, eikä reitin pituus ole ihan lyhyimmästä päästä. Näistä syistä reitti on merkattu keskivaikeaksi. En ole vaeltelua harrastanut (paitsi pienenä jonkin verran partiossa), ja tällaisena ”peruskuntoilijana” kierros sujui ilman ennakkovalmistautumista, mutta pisti paikoitellen puuskututtamaan, ja myös reidet ja pakarat saivat kyytiä. Ihan rapakuntoisena en lähtisi siis reittiä kiertämään. Polvivammaiselle portaat ja mäet olivat hieman haasteellisia, mutta niistä selvittiin. Näimme matkan varrella patikoijia alle kouluikäisestä eläkeiän ylittäneisiin, joten sinänsä reitti on melkein ”koko kansan kierros”.
Miten Pienelle Karhunkierrokselle kannattaa varustautua?
Ota mukaan wc-paperia, paljon juotavaa ja evästä. Lenkkareilla pärjää – kiersin itse kierroksen lenkkareilla, mutta onnistuin loppumetreillä kastelemaan jalat läpimäriksi. Jos siis haluat varmasti välttää varpaiden kastumisen, kannattaa jalkaan laittaa vedenpitävät lenkkarit tai vaelluskengät.
Kuinka kauan kierroksen kiertäminen kestää?
Kulkuaika on 4-9 tuntia. Meillä meni aikaa 4 tuntia ja 15 minuuttia taukoineen. Pysähdeltiin ihastelemaan ja kuvaamaan maisemia ja pidettiin lyhyehkö eväsleipätauko. Retkeilytin repussani myös grillieväitä (kalkkunanakkeja, maissia, jne.) koko kierroksen verran, mutta ei pysähdytty grillaamaan, koska grillauspisteillä oli sen verran porukkaa.
Lisätietoa:
Infoa Metsähallituksen sivustolla
Olin lukenut, että pieni karhunkierros on hieno, ja sitä kutsutaan maisemareitiksi, mutta en ollut kuvitellut sen olevan läheskään niin upea kuin mitä se oli. Reitti oli todella sykähdyttävän kaunis. Upeita koskia, jyrkkiä kallioita, vesiputous, kanjoni, metsää, suota – vau! Aika ei todellakaan käynyt pitkäksi vaihtelevia maisemia ihaillessa! 🙂
Terkuin, Kirsi