Lumoava Skotlanti osa 4: Isle of Islay

Isle of Islay ei ollut mun ykköskohde Skotlannissa. Meidän majapaikasta oli Kennacraigin lauttasatamaan 2 tunnin ajomatka, lauttamatkalle tuli mittaa 2,5 tuntia / suunta, ja meillä oli aikomus heittää keikka yhden päivän aikana niin, että tultaisiin yöksi takaisin ”kotiin”. Apua! 9 tuntia istumista, aikainen herätys, myöhäinen paluu, ja vain muutama hassu tunti paikan päällä. Islayn maisematkaan eivät näyttäneet kuvissa yhtä hienoilta kuin esimerkiksi Isle of Skyen, jonne olisin mieluummin suunnannut auton nokan, jos olisin saanut valita. Ja saaren erikoisuus – 8 eri viskitislaamoa – eivät kiinnostaneet mua laisinkaan. Niinpä meinasin aluksi jättää koko Islayn saaren väliin ja keksiä omaa tekemistä, kun muut suuntasivat maistelemaan viskejä. Loppujen lopuksi päätin kuitenkin lähteä mukaan matkaan. Päätös oli oikea. 🙂

Ajomatka oli taas melkoista tuskaa. Kapeita, mutkaisia ja mäkisiä teitä. Lauttamatkalla oli onneksi tyyni keli, mutta niin vilpoista, ettei kannelle voinut mennä nauttimaan maisemista.

Saavuttiin Port Ellenin satamaan, missä meidät vastaanotti vasten kasvoja vihmova kylmä sade ja tuuli. Melkein jo kaduin päätöstäni lähteä mukaan, vaikka Port Ellen näytti viehättävältä valkoisine taloineen ja upeine hiekkarantoineen.

Etsittiin nopeasti ensimmäinen vastaantuleva ravintola, jotta päästiin lämpimään. Ja syömään – nälkä kun oli jo melkoinen! Tuo ravintola sattui olemaan SeaSalt Bistro.  Listalla olisi ollut ihanan näköisiä kalaherkkuja, mutta mulla teki valtavasti mieli pitsaa, joten sillä mentiin. Ja hyvää olikin! En tiedä, mikä juttu se on, mutta mun on saatava jokaisella reissulla kerran pitsaa! 😀

Vatsat täynnä jatkettiin matkaa eteenpäin. Sade oli sopivasti lakannut, ja aurinko pilkisteli pilvien lomasta.

 

Tässä vaiheessa meidän porukka jakaantui, sillä osa halusi kiertää viskitislaamoja, ja osa halusi käydä tutustumassa Islayn pääkaupunkiin Bowmoreen.  Arvaatte jo varmaan, kumman mä valitsin! 😉

Yritettiin kuikuilla taksia sataman suunnilta, mutta yhtään ainutta ei näkynyt missään. Poikettiin kysymään apua hotellin respasta, ja sieltä meille annettiin taksin numero ja ohjeistettiin soittamaan Carolille, joka kuulemma yleensä on vapaana. Oli kolmas kerta reissun aikana, kun yritin puhelimen kautta saada jotain selvää skottimurteesta. Mielestäni onnistuin tällä kerralla hyvin, ja taksi lupasi tulla paikan päälle 15-20 minuutissa. Odoteltiin 15 min. Ei kuulunut. Odoteltiin 20 min. Ei kuulunut.  Odotettiin 25 minuuttia. Ei kuulunut. Ihmisiä alkoi kerääntyä muutaman kymmenen metrin päässä olevalle bussipysäkille, ja selvitettiin, että Bowmoreen on ihan kohta lähdössä bussi. Samalla Carolin taksi kiisi paikalle, hidasti kohdallamme, ja kun oltiin jo tarttumassa oven kahvasta kiinni, niin taksi kiisi kovaa kyytiä pois! Siis mitä ihmettä?!?! No, bussi tuli ja vei perille. Vielä varmasti paljon halvemmalla. 🙂

Kun astahdettiin bussin kyydistä pois, nenään tulvahti ihana tuoksu. Vähän kuin ruisleivän juuri. Suunnistettiin kieli pitkällä tuoksua kohti ja päädyttiin Bowmoren viskitislaamolle!

Päätettiin astella sisään. Siis me kolme naista, jotka valitsimme Bowmoren, jotta välttyisimme tislaamokierrokselta! Kyllä meitä nauratti! 😀 Ja maisteltiin viskejä kuin ammattilaiset konsanaan. 😉 Nam nam! Onkohan makuni muuttumassa, kun viksi maistui hyvälle? Vai tekikö sen vain tuo spesiaali tilanne? Mukaan lähti pienet tuliaispullot miehelleni, joka oli yhtäaikaisesti toisella puolen saarta toisella tislaamolla. 😀

Ehdittiin vielä kierrellä Bowmoren pientä ja viehättävää kaupunkia tovin.

Sitten olikin aika hypätä bussiin ja suunnata takaisin Port Elleniin.Carolille ei enää soitettu! Myös toisella retkiseurueellamme oli ollut hankaluuksia Carolin taksin kanssa. Olivat tilanneet taksin viidelle henkilölle, odotelleet sitä 40 min., taksi oli saapunut paikalle ja tuumannut, ettei kyytiin mahdu viittä ja ohjannut bussiin. Voihan Carol! 😀

Sitten olikin jo lähdettävä takaisin lautalle ja Port Appiniin.

En kadu, että lähdin mukaan Islaylle. Vaikka päivä oli melkoisen rankka, niin matkan varrella oli taas aivan upeita maisemia. Ja lisäksi Islaylla oli jotenkin aivan oma tunnelmansa. Siellä oli jollain tavoin karun kaunista.

Seuraavassa osassa piipahdetaan Obanin kaupungissa ja tislaamolla, sekä poiketaan metsäpolulla. Mukana myös upeita maisemia Glencoesta. Pysy siis mukana matkassa! 🙂

Matkakertomuksen aikaisemmat osat löydät alla olevista linkeistä.

Osa 1

Osa 2

Osa 3

Terkuin, Kirsi