Lumoava Skotlanti osa 2: tien vasenta laitaa, sekä ihana Port Appin

Skotlannin matkakertomukseni edellisessä osassa päästiin Edinburghista tien päälle. Olin jännittänyt vasemman puoleista liikennettä etukäteen, vaikka en itse ollutkaan kuskina. Edinburghista lähdettäessä tie oli useampikaistainen motari. Tuntui aika hurjalta lähteä sinne kovaan vauhtiin muiden joukkoon. Meidän kuljettajat pääsivät mukaan kuitenkin yllättävän hyvin. Väärällä puolella oleva vaihdekeppi ei tuottanut ongelmia, ja liikennekin hahmottui suht. hyvin.

Toivoin motarilla, että tie muuttuisi kohta pienemmäksi ja vauhti hitaammaksi. Huono toive! Tie todellakin muuttui pienemmäksi. Niin pieneksi ja kapeaksi, että vastaantulevia autoja sai väistää pientareen puolelle. Samalla tie muuttui mutkaiseksi ja huonokuntoiseksi. Ja näitä kapeita, mutkaisia ja huonokuntoisia teitä sai kiitää 97 km / h vauhdilla. Huh! Jos eteen sattui hitaamman puoleinen rekka, voitte vain arvata, miten hurjaa ohittaminen oli. Kerran jo kiljuin autossa suoraa kurkkua täpärällä piti –tilanteelle, mutta siitäkin selvittiin.

Sitten oli niitäkin teitä, joilla mahtui ajamaan vain yksi auto kerrallaan, ja pitkin matkaa oli ohituslevikkeitä. Ja kun mutkan takaa ei nähnyt, tuleeko auto vastaan vaiko ei, niin…. ja näilläkin teillä sai huristella noin 60 km tuntivauhtia.

Suurimman osan matkasta istuin rystyset valkoisena ja pelkäsin. Ajokilometrejä meille kertyi 2 viikon aikana yli 3000. Eli aika monta tuntia kului matkalla pelon merkeissä. 😀 No, uskalsin välillä myös nauttia aivan mahtavista maisemistakin. 😉

Kaupunkiajossa eniten stressiä meidän autossa tuottivat liikenneympyrät, joita oli PALJON! Kun navigaattori ohjasi yhtä, tienkyltit toista, ja päätös piti tehdä sillä sekunnilla, niin tuskan hiki nousi pintaan. Muutamaan kertaan ajettiin väärästä liittymästä ulos, mutta onneksi navigaattori ohjasi aina takaisin oikealle reitille. Ilman sitä ei kyllä olisi pärjätty. Tosin pari kertaa navigaattori valitsi aika erikoisen reitin, ja kerran ohjasi umpikujaan. 😀

Matkasta selvittiin ilman haavereita ja konepellin rytinää, ja autot palautettiin määräaikaan turvallisesti takaisin kentälle.

Ennen sitä määränpäitä oli kuitenkin useita. Ensimmäinen niistä oli Port Appin.

Port Appin

Edinburghista ajeltiin länsirannikolle viehättävään Port Appiniin. Tämä pieni kalastajakylä valikoitui meidän kotipesäksi aivan sattumalta. Kun etsittiin sopivaa majoituspaikkaa Skotlannista meidän kahdeksan henkilön seurueelle, kriteereinä olivat, että ajomatka Edinburghista olisi kohtuullinen (max. 4 h), makuuhuoneita piti olla vähintään 4, ja kylppäreitä ja vessoja vähintään 3. Ja toki oli myös tietty budjetti.  Selailtiin ahkerasti eri välittäjien sivuja ja pähkäiltiin monia eri vaihtoehtoja. Loppujen lopuksi varattiin Home Awayn kautta mukavan tuntuinen talo ”Bothan Darach” Port Appinin kylästä.

Valinta osui nappiin – talo oli täydellinen ja Port Appin lumoavan kaunis.

Alla maisemia “kotikadun” varrelta:

Port Appinin kylältä löytyi pieni päivittäistavarakauppa, sekä ihana matkamuistomyymälä.

Castle Stalker –linna on yksi Port Appinin maamerkeistä.

Port Appinissa sijaitsevan hotelli Pierhousen vierestä lähti ihana kävelyreitti, joka kulki kauniin luonnon helmassa. Alla muutama kuva kävelylenkin varrelta.

Ah, aurinko! On sanottu, että Skotlannissa voi yhden päivän aikana kokea neljä eri vuodenaikaa. Me saatiin aurinkoa, sadetta, pilviä, kylmää tuulta, mutta myös lämpimiä hetkiä. Lunta ei satanut! 😀

Syötiin ja juotiin koko viikon ajan hyvin. 😉

Port Appinin kylässä oli kaksi hotellia, joissa molemmissa oli ravintolat. Testattiin viimeisenä iltana Pierhousen tarjontaa, ja maittoi kyllä!

Alla kylä toisen hotellin The Airdsin hurmaava terassi.

Näihin maisemiin haluan palata vielä uudelleen!

Matkakertomus jatkuu piakkoin seuraavassa osassa. Silloin paljastuu mm. se, onnistuinko bongaamaan Loch Nessin hirviön. 😉

Terkuin, Kirsi