Lumoava Skotlanti osa 1: matkalle lähtö ja pikavisiitti Edinburghiin

Maailmassa on monta paikkaa, joihin olen jättänyt pienen palan sydäntäni. Yksi löytyy Kreikasta, toinen Italiasta, kolmas Kroatiasta. Sydän sykkii myös mm. Etelä-Afrikalle ja USA:lle. Itse asiassa en ole koskaan vieraillut sellaisessa maassa tai paikassa, josta en olisi pitänyt. Mutta jotkin paikat sykähdyttävät hieman enemmän kuin toiset. Skotlanti sykähdytti. Sinne jäi hieman isompi siivu sydämestä.

Yleistettynä lempilomapaikkani on sellainen, jossa paistaa aurinko, on lämmintä ja voi ottaa rennosti. Plussaa ovat kauniit maisemat, maukas ruoka ja hyvä viini. Näillä kriteereillä Skotlanti ei ole koskaan ollut lomatoivelistani kärjessä. Itse asiassa en ollut koskaan edes haaveillut matkustavani sinne.

Tänä kesänä suuntasin kuitenkin Skotlantiin. Matka oli anoppini 60-vuotislahja. Reissua suunnitellessa selailin kuvia Skotlannista ja hämmästyin maan kauneudesta. En ollut jotenkin koskaan rekisteröinyt sitä, miten satumaisen kaunista Skotlannissa on. Kuvia selatessa alkoi reissukuume nousta. Loppujen lopuksi nähtävää ja koettavaa tuntui olevan niin paljon, että oli hankalaa valita, mitä kaikkea sisällytetään reissuumme. Meillä oli yhdessä vain viikko aikaa, jonka jälkeen mieheni kaksistaan vielä toinen viikko.

Kahteen viikkoon mahtui kuitenkin niin monta huikeaa kokemusta, että ajattelin pilkkoa matkakertomukseni useampaan blogipostaukseen. Tässä sarjan osa 1.

Matkalle lähtö ja Edinburgh

Reissun suunnitteleminen alkoi viime joulukuussa, ja lennot ostettiin tammikuussa Finnairin   tammialesta. Finskiltä löytyi suorat meno-paluulennot Helsingistä Edinburghiin edulliseen 220 €:n hintaan. Norwegianilta olisi löytynyt vielä edullisemmat lennot, mutta ne olivat välilaskulla, ja tunteja reissuun olisi tullut rutkasti lisää.

Lähtö oli ke 22.6., kahdeksan henkinen reissuryhmämme treffasi Helsinki-Vantaan lentokentällä. Kentällä kilisteltiin alkavan matkan kunniaksi, ja syötiin muuten ihan valtavan hyvää ruokaa kentällä olevassa Nordic Kitchenissä.

Saavuttiin Edinburghiin illansuussa. Arvottiin, hypätäänkö bussiin, junaan vai taksiin, joista tilataksi vei voiton. Valinta osui nappiin, sillä matka maksoi 25 puntaa, joka kahdeksalle jaettuna maksoi vain punnan tai pari enemmän / henkilö kuin bussikyyti.  Taksi ajoi meidät ensimmäiseen majapaikkaamme Destiny Student Brae Houseen, paikalliseen opiskelija-asuntolaan, joka toimii kesäisin kesähotellina. Majoitus löytyi Booking.comin kautta  superedulliseen tarjoushintaan, vain 42 € / 2 henkilön huone, jossa oli oma kylppäri. Asuntola oli uusi, huoneet siistit ja modernit, ja etäisyys lyhyen kävelymatkan päässä vanhasta kaupungista. Miinusta saivat ainoastaan kapeahkot parisängyt, sekä lisämaksulliset pyyhkeet. (Meillä ”skoteilla” oli tietenkin omat matkassa.)

Heitettiin laukut hotellille ja lähdettiin saman tien kävellen kohti vanhaa kaupunkia.

Käveltiin ”the street” eli Royal Mile päästä päähän ja ihasteltiin sen varrella olevia, upeita vanhoja rakennuksia.

Nälkähän siinä kävellessä iski, ja valittiin summan mutikassa ruokapaikaksi Deacon Brodies Tavern. Sieltä sai maukasta  pubiruokaa,sekä paikallista olutta ja siideriä. Hyvin maistui!

Seuraavana päivänä ehdittiin vielä muutaman tunnin ajan tutustua Edinburghiin ennen matkan jatkumista.  Käveltiin Royal Mile päivän valossa päästä päähän, ihailtiin jylhää Edinburghin linnaa (tosin vain ulkopuolelta, koska ei ollut tarpeeksi aikaa lähteä seikkailemaan sisälle), nautittiin virvoittavat juomat auringonpaisteessa terassilla, sekä tallusteltiin Calton Hillin kukkulalle katselemaan maisemia kaupungin yli. Sitten täytyikin jo palata hotellille hakemaan laukut ja jatkaa matkaa eteenpäin.

Näin lyhyellä visiitillä nähtiin kaupunkia vain pintapuolisesti, ja mm. uuden kaupungin puoli jäi kokonaan tutkimatta. Kaupungista jäi mukava kuva, ja lähtisin sinne mielelläni vielä uudelleen.

Palattiin Edinburghin lentokentälle hakemaan vuokra-autot. Matkassa oli mutka jos toinenkin. Toisen auton varaaja ja pääkuski oli unohtanut ajokorttinsa kotiin. Ajokorttiongelmasta selvittiin kuskin vaihdolla, sekä erillisenä ostetun vakuutuksen menetyksellä. Tosin jälkikäteen tajuttiin, että Avis oli myynyt siinä samassa meille omat, kalliit vakuutuksensa, joita ei siinä härdellissä tajuttu, ja loppujen lopuksi auto tuli tuplasti kalliimmaaksi kuin alunperin. Toisen auton vuokraamossa palvelu oli taas erittäin hidasta. Odotettiin Green Motionilla tunnin verran ennen kuin saatiin auto alle.

Sitten ei muuta kuin tien päälle pelkäämään vasemmanpuoleiseen liikenteeseen. Hui…!

Seikkailut jatkuvat seuraavassa osassa. Silloin on luvassa tarinoita tien päältä sekä Port Appinista, jossa meidän ekan viikon talo sijaitsi. Juuri tuonne – pieneen, hurmaavaan kylään jäi se isoin palanen sydämestäni.

Terkuin, Kirsi