Kuuban matkapäiväkirja osa 2/3: paratiisisaari Cayo Guillermo

Cayo Guillermo – here we come!

Perjantaina 2.3. herätyskellomme soi Havannassa aamuviideltä. Ulkona oli pimeää, ja liikkeellä oli vain pari kadunlakaisijaa. Kävelimme muutaman sadan metrin päässä sijaitsevalle Habana Tryp Libre –hotellille, jossa meitä odotti kyyti lentokentälle. (Jännitin etukäteen, saapuisiko kyyti paikalle, mutta turhaan murehdin.) Koukimme muutaman muun matkustajan kyytiin ja kurvasimme lentokentälle. Kotimaan lentojen terminaali oli pieni, ja check-in sujui vikkelään. Lento lähti ajallaan, ja istuimme pian koneessa kohti Cayo Guillermon saarta.

Vajaan tunnin lento kului maisemia ihaillen. Lensimme pitkin rannikkoa ja näimme mm. Varaderon niemimaan. Vesi oli uskomattoman kirkasta ja turkoosia, ja merenpohja näkyi jopa lentokoneesta saakka.

Laskeuduimme Jardines del Ray lentokentälle Cayo Cocon saarelle, josta meille oli bussikyyti viereiselle Cayo Guillermolle. Reilun 40 km matkan aikana ehdimme nähdä viimesyksyisen hurrikaani Irman tekemiä tuhoja – riepoteltua luontoa ja kaatuneita puita.

Cayo Guillermo on luonnoltaan matalakasvuista mangrove-metsää. Nyt alue oli jostain syystä todella kuivaa, ja esimerkiksi hotellimme toisella puolella sijaitseva laaguni oli nyt aivan kuiva. Laguunissa asustelee kuulemma alligaattoreita, joita ei nyt tarvinnut pelätä. 😀 Hotellialueella Irman tekemät tuhot eivät näkyneet muuta kuin kaatuneiden palmujen kantoina. Näistä pystyi päättelemään, että palmuja on alueelta kaatunut runsaasti. Alue olisi varmastikin yleensä siis vehreämpää.

Kaatuneista puista huolimatta meitä odotti hotelli Melia Cayo Guillermolla todellinen paratiisi. En ole koskaan nähnyt missään yhtä turkoosia merivettä ja yhtä laajaa valkohiekkaista rantaa. Aamulla herätessä oli ihana vetäistä pimennysverhot isojen ikkunoiden edestä syrjään ja nauttia sängyssä upeasta merimaisemasta. En lakannut koko viikon aikana ihmettelemästä tuota sykähdyttävää kauneutta.

Olimme valinneet Cayo Guillermon yhdeksi matkakohteeksemme sen perusteella, että halusimme viettää viikon rentoa rantalomaa uiden kirkkaissa vesissä. Lueskelimme, että Cayo Guillermo on vielä suhteellisen koskematon, eikä siellä ole samanlaista massaturismia kuin esimerkiksi Varaderossa. Lisäksi mieheni halusi kokeilla matalikoilla perhokalastusta, johon Jardines Del Reyn (”kuninkaan puutarhat”) nimisen saarirykelmän piti olla otollista aluetta.

Cayo Guillermo oli todellakin ihanan rauhallinen. Koko saarella oli vain muutama hotelli (olisiko ollut viisi hotellia), ja kuten kuvista näkyy, ei rannoilla ollut tungosta. Ei tarvinnut kuunnella liikenteen melua, eikä diskoista pauhaavaa musiikkia. Sai nauttia huikeista maisemista, merestä, auringosta, sekä hiljaisuudesta.

Olin ottanut uimakengät mukaani, mutta niille ei ollut tarvetta. Merenpohja oli pehmeää hiekkaa, eikä ollut kiviä, ei merisiiliä, ei mitään, mitä varoa (paitsi että pelkäsin taskurapuja, joita näin merenpohjassa muutaman). Laskuveden aikaan meressä pääsi vaeltelemaan useita satoja metrejä. Vesi oli niin kirkasta, että omat varpaat näkyivät koko ajan.

Koska saarella ei ole kauppoja, eikä ravintoloita, valitsimme majoituksen all inclusive –hotellista,  eivätkä ennakko-oletukseni hotellin ruuasta olleet korkealla. Kuuba yllätti jälleen! En ole missään, siis en missään, en edes Italiassa tai Kroatiassa saanut yhtä hyvää tuoreeltaan paistettua mustekalaa! Niin pehmeää, tuoretta ja maukasta – nam! Taisinkin syödä sitä sitten melkein joka päivä. 😉 Paistopisteillä oli tarjolla oli myös tuoretta kalaa, jättikatkarapuja, kanaa, lihaa… Buffet-pöydät notkuivat erilaisista ruokalajeista, joista keräilin lautaselleni hyviä salaatteja ja erilaisia keitettyjä vihanneksia. Myös aamiainen oli runsas ja herkullinen, ja ruokaa oli tarjolla eri pisteissä 24 h vuorokaudessa.

Vietimme Cayo Guillermon viikon rentoutuen. Käveleskelimme rannalla, uimme ja lueskelimme. Kimmo pääsi parina tyynenä päivänä muutamaksi tunniksi kalalle, ja minä osallistuin muutamille lyhyille salsa- ja zumba-”tunneille” (n.10-20 min. mittaisia tuokioita).

Yhtenä päivänä hölköttelimme rannalla ja teimme pienen kuntopiirin. Samana päivänä poljimme myös Playa Pilarille, ja kaikki tuo oli auringon paahteessa ehkä hieman liikaa, sillä seuraavana päivänä oli hieman heikko olo. 😀

Lainasimme siis hotellilta pyörät ja poljimme muutaman kilometrin päähän Playa Pilar –nimiselle rannalle, jossa Hemingway on aikoinaan viihtynyt 1930- ja 40-luvuilla. Playa Pilar onkin saanut nimensä Hemingwayn El Pilar –nimisen paatin mukaan. Pyöräillessämme Playa Pilarille huomasimme pari rakennustyömaata. Toivottavasti saarelle rakentamista rajoitetaan, ettei sen charmi katoa.

Kävimme myös snorklaamassa pienen lähisaaren kupeessa. Uiskentelimme oppaan perässä noin tunnin verran ja näimme paljon erilaisia kaloja, sekä aivan upeita koralleja. Hienoimmat olivat syvän violetin värisiä ja viuhkamaisia.

Cayo Guillermolla ei pääse näkemään paikallista elämää, koska saarella on vain hotelleja. Jos olisimme viettäneet koko matkan tässä all inclusive –hotellin yltäkylläisyydessä, olisi Kuuban kokemus jäänyt vajaaksi. Olen onnellinen, että näimme myös toisenlaista Kuubaa ja paikallisten elämää. Mutta rauhaa kaipaaville Cayo Guillermon saari on paratiisi. Minun sydämeni se vei mennessään.

Seuraavassa osassa seikkaillaan Trinidadin mukulakivikaduilla pastillin sävyisten talojen seassa.

Kuuban matkan ensimmäinen osa Havanna löytyy täältä ja Kuuban matkan ennakkovalmisteluista kertoilen täällä.

“Kuubakuume”-terveisin,

Kirsi