Kuuban matkapäiväkirja osa 1/3: Havanna
Kotiinpaluumasennus. Mikään ei huvita. Väsyttää. Ajatukset karkailevat vähän väliä Kuubaan – sen leppoisaan tunnelmaan, hymyihin, mukaansatempaavaan musiikkiin, värikkäisiin taloihin, upean turkoosiin meriveteen ja vitivalkoiseen hiekkaan. Oi Kuuba, Havanna, Cayo Guillermo ja Trinidad – kunpa pääsisin takaisin!
Lähdimme matkaan maanantaina 26.2.2018. Tanssitututtumme salsakoulu Vanhasta Havannasta lähti kanssamme samalle lennolle, joten nappasimme hänet kyytiimme matkaseuraksi Jyväskylästä Helsinkiin. Marjatalla oli edessä 17. matka Kuubaan! Me tykkäämme yleensä kierrellä eri maissa ja matkustamme harvoin uudelleen samaan kohteeseen, mutta pohdin autossa ääneen, tuleekohan meistäkin nyt Kuuban matkaajia. Marjatta tuumasi, että yleensä Kuuba jakaa mielipiteet – toiset rakastuvat, toiset eivät toista kertaa lähtisi. Ehkäpä jo arvaattekin, miten minulle kävi. 🙂
Saimme automatkan varrella myös hyviä käytännön vinkkejä – mm. omat vessapaperit kannattaisi kantaa laukussa mukana, koska ravintoloiden (jne.) vessoista ei paperia usein löydy. (Jos vatsavaivat yllättävät, kuten Kuubassa usein käy, ovat omat paperit kullanarvoiset.)
Lensimme Havannaan Finnairin suorilla lennoilla. Matkamessujen ennakkotarjouksena saimme lennot laukkuineen ja ruokineen vain vähän vajaalla 600 €:lla / henkilö. Reilun 11 tunnin matka sujui yllättävän rattoisasti elokuvia katsellen, musiikkia kuunnellen ja pari ateriaa nautiskellen. Ehdin hieman hermoillakin, sillä huomasin, että olin unohtanut ottaa Havannan majapaikan emännän puhelinnumeron mukaani. Olimme sopineet, että meitä vastassa olisi lentokentällä taksi, joka tietäisi määränpään osoitteen, mutta jännitin silti. Mitä jos taksia ei syystä tai toisesta näykään? Miten saisin yömyöhään majapaikan emäntään yhteyden?
Perillä Havannan lentokentällä odoteltiin laukkuja useampi tovi, ja olo rupesi olemaan melko väsynyt. Kello kävi Kuuban aikaa yhtätoista illalla, mutta Suomessa elettiin jo seuraavaa aamua klo 6, eikä koneessa ollut tullut juurikaan nukuttua.
Kun laukut olivat vihdoin tulleet, astuimme jännittyneinä kenttärakennuksesta ulos, ja miten mukava yllätys olikaan, kun majapaikkamme emäntä Glise olikin meitä henkilökohtaisesti lentokentällä vastassa nimikyltin kera. Kurvasimme samoin tein amerikanraudalla kohti Casa Isabellea. Perillä meitä odotti kaunis ja tilava ylimmän kerroksen huoneisto. Nukkumaan ei olisi enää maltettu mennä millään.
Aamulla heräsimme kukon laulun aikaan – kirjaimellisesti! Ihmettelin, miten kukot kiekuivat yli kolmen miljoonan asukkaan suurkaupungissa. Marjatta tiesi myöhemmin kertoa, että kukot liittyvät afrokuubalaisen santeria-uskonnon uhraamisrituaaleihin. Näimme muuten katuja tallaillessamme yhdet santeria-menot, joissa rummutettiin ja tanssittiin. Olisipa ollut mielenkiinoista päästä mukaan!
Olimme sopineet Glisen kanssa, että hän saapuu paikalle laittamaan meille aamiaista kymmeneltä. Meinasi odottavan aika käydä pitkäksi, sillä olisi kovasti tehnyt mieli lähteä jo tutkimaan Havannan katuja. Odotus palkittiin kuitenkin herkullisella ja runsaalla aamiaisella.
Havannan majapaikkamme Casa Isabelle sijaitsi Vedadon alueella, Havannan yliopiston vieressä. Alue oli ihanan rauhallinen, ja katuja kävellessä pääsi näkemään paikallista elämää.
Asunnolta käveli Havannan vanhaan kaupunkiin puolessa tunnissa ja rantakatu Maleconille kymmenessä minuutissa. Lähistöllä sijaitsi mm. 1930-luvulla rakennettu upea hotelli Nacional, jossa mm. Walt Disney ja Frank Sinatra ovat aikoinaan yöpyneet. Suuntasimmekin sinne aamiaisen jälkeen vaihtamaan rahaa. Ajattelimme säästyvämme pankkien ja cadecojen (rahanvaihtopisteiden) jonoilta, ja niin säästyimmekin. Kurssi tosin oli hieman huonompi kuin pankissa tai cadecassa.
Nacionalilta otimme taksin vanhaan kaupunkiin ylihintaan (15 cuc). Söimme ensimmäisessä vastaan tulleessa ravintolassa, jossa Marjatta liittyi seuraamme. Käveleskelimme lounaan jälkeen vanhassa kaupungissa ja keskustassa Marjatan opastuksella.
Nautimme hotelli Inglaterran terassilla mojitot, sekä live-musiikkia. Tallustelimme takaisin Vedadoon ja mietiskelimme vielä lähtemistä takaisin vanhaan kaupunkiin matineaan (tarkoittaa noin klo 17-21 välillä järjestettäviä konsertteja / pippaloita). Väsymys vei kuitenkin voiton, ja tyydyimme siemailemaan lasilliset viiniä casamme kattoterassilla, jolta oli huikeat maisemat Havannan yli.
Seuraavana päivänä suuntasimme uudelleen vanhaan kaupunkiin tutkimaan sen katuja ja rakennuksia. Havannan vanhassa kaupungissa, joka muuten on Unescon maailmanperintökohde, voisi viettää useamman päivän ihastellen kapeita kujia, joita reunustava siirtomaakauden aikaiset koristeelliset rakennukset pienine yksityiskohtineen.
Kunnossa pidetyt rakennukset ovat kerrassaan upeita, mutta joukosta löytyy myös paljon ränsistyneitä ja huonokuntoisia rakennuksia. Miten upea kaupunki olisikaan, jos olisi ollut varaa pitää se kunnossa! En ole missään kaupungissa nähnyt yhtä paljon yhtä upeita rakennuksia.
Lounastimme kotiravintola paladarissa. Tarjolla oli mamman tekemää ruokaa, sekä ilmaiset mojitot. Istahdettuamme pöytään huomasimme, että samalla sisäpihalla oli useampi ”paladar”, joissa oli kaikissa sama ruokalista, sekä mamman tekemä ruoka! 😀 Lisäksi mamman ”poikakatraassa” oli sekä vaaleamman sekä tummemman hipiän omaavia henkilöitä. Melkoinen mamma. 😉 Mojito oli erinomainen ja ruoka hyvää. Laskun loppusumma oli kuitenkin eri kuin mitä listalla luki. Ajattelemamme loppusumman lisäksi tuli extraa 10% (jostain?!?), sekä 8 cuc (jostain?!?). Näitä ei menussa ollut mainittu, joten rupesi ärsyttämään. Kysyimme tarjoilijalta näistä lisähinnoista, ja hän selitti, että 10 % menee partakaverille (Castro?) ja 8 cuc työntekijöille. No, olkoon sitten niin.
Kävelimme takaisin Vedadoon hetkeksi huilimaan, ja sen jälkeen takaisin vanhaan kaupunkiin matineaan, eli iltapäivän / alkuillan konserttiin / bileisiin. Olin valmistautunut salsabileisiin, mutta tarjolla olikin trova-trubaduuri-ilta. Akustista kitarasoitantaa ja fadon tyylistä laulua. Mielenkiintoinen kokemus, vaikka en salsaamaan päässytkään.
Ajatuksena oli vielä jatkaa salsailemaan ulkoilmapippaloihin klubille nimeltä 1830, mutta väsymys vei taas voiton. Käveltyjä kilometrejä oli päivän aikana kertynyt noin 15, joten nappasimme taksin, tällä kertaa 10 cucin hintaan.
Viimeisenä Havannan päivänä kävelimme plaza de la revolucionolle – valtavalle aukiolle (72,000 neliömetriä), jonka reunamilla sijaitsee Jose Marti Memorial –torni (109 m) ja patsas (18 m), jotka on rakennettu 1800-luvulla eläneen kuubalaisen kirjailijan, kansallissankarin ja maan itsenäisyystaistelun henkisen johtohahmon kunniaksi.
Lisäksi aukiota ympäröi erilaisia hallinnollisia rakennuksia, sekä Kuuban vallankumouksen muistoksi rakennuksen korkuiset kuvat Che Guevarasta sekä Camilo Cienfuegosista.
Vallankumouksen aukiolta tepastelimme hotelli Nacionaliin sikariostoksille (Taas! Odottelin terassilla ja join Pina Coladan.)
Lounastimme Vedadossa sijaitsevassa meille suositellussa El Biky -ravintolassa. Yleensä ottaen Kuuban ruokaa on moitittu mauttomaksi, mutta me söimme kyllä pääsääntöisesti hyvää ruokaa. Ei kovin mausteista, mutta hyvää. Tuoretta kalaa ja muita mereneläviä, sekä kanaa.
Iltapäivällä huomasimme, että asunnostamme oli mennyt sekä vesi & sähkö. Selvisi, että ongelma oli koko rakennuksessa (tai koko alueella), mutta kohta ongelma olikin korjattu. Suihkun vesisäiliö ei ehtinyt täyttyä ennen iltamenoja, joten täytimme ulkohanasta 5 litran tyhjän juomavesikanisterimme ja peseydyimme ”rantasauna”-tyyliin. Onnistui mainiosti näinkin! Vesi-ja sähkökatkoksiin on Kuuban matkaajien syytä varautua.
Kerroin matkavalmisteluihin liittyvässä postauksessani jo aikaisemmin, että olimme varanneet Solwaysin kautta lennot ja lentokenttäkuljetukset Havannasta Cayo Guillermolle, mutta meillä ei ollut lennosta muita tietoja kuin päivämäärä. Muut tiedot selviäisivät vasta lentoa edeltävänä päivänä klo 16.00 jälkeen soittamalla. Minusta tämä kuulosti hyvin epämääräiseltä, ja jännitin, onko meillä laisinkaan lentoja olemassa (vaikka ne oli jo maksettu). Puhelinnumerosta onneksi vastattiin heti ja informoitiin, että meitä tulisi bussi hakemaan viereiseltä Habana Tryp Libre –hotellilta seuraavana aamuna klo 06.00. Ok – ei siis salsabileitä viimeisenä Havanna-iltana!
Suuntasimme kuitenkin vielä alkuillasta vanhaan kaupunkiin aistimaan iltatunnelmia ja istahdimme Cafe Parisiin nauttimaan live-musiikista. Live-musiikki muuten raikui kuppilassa kuin toisessakin, enkä olisi millään malttanut jättää iltaa kesken. Seuraavana aamuna oli kuitenkin herätys tiedossa klo 05.00.
Napattiin taksi hyvissä ajoin takaisin – tällä kertaa hintaan 8 cuc. Istahdimme upean amerikanraudan kyytiin ja stereoista soi Camila Cabellon Havana. Vaikka Kuuban matka oli vasta aluillaan, tuli haikea fiilis, koska oli sanottava heippa Havannalle!
Matkakertomus jatkuu viikonloppuna! 🙂
Terkuin, Kirsi