Kuuban matkakertomus osa 3/3: pastellinsävyinen pikkukaupunki Trinidad
Perjantaina 9.3. matkustimme Pohjois-Kuuban Atlantin puoleiselta Cayo Guillermon paratiisisaarelta maan läpi Etelä-Kuubaan Karibian puolelle 70 000 asukkaan Trinidadiin.
Päädyimme matkustamaan 300 km matkan yksityisellä taksilla, vaikka se olikin kallista lystiä (140 cuc, eli noin 115 €). Kyselimme hotellilta edullisinta ja kätevintä tapaa matkustaa, mutta saarelta ei ollut bussiyhteyksiä, ja matkustaminen usealla eri kulkuvälineellä olisi vienyt aikaa (ja kenties myös hermot). Kuskimme huristeli melkoista vauhtia, ja minä kyselin turvavöiden perään, mutta eihän niitä ollut. ”No problemo”, tokaisi kuski. Stereoista raikuivat 80-luvun englanninkieliset rokkiballadit. Meinasin pyytää kuubalaista musiikkia, mutta en raaskinut, kun kuljettajamme niin ylpeänä ja hymyssä suin kysyi: ”Good music?” Ajattelin, että ehkä kuskimme varta vasten valitsi meille englanninkielisiä kappaleita. 🙂
Neljän tunnin matka taittui nopeasti maisemia katsellen. Näimme kuubalaista maaseutua, siistejä, pieniä, pastellinsävyisiä maalaistaloja, mutta myös köyhän näköisiä ”hökkelikyliä”. Tiellä huristeli sulassa sovussa amerikanrautoja, traktoreita, lava-autoja, hevoskärryjä, uudempia autoja, ja muutamia pyöräilijöitä. Hevoskärryjä oli liikenteessä ehkä suunnilleen yhtä paljon kuin autoja! Matkalla näkyi myös mitä mielenkiintoisempia virityksiä – eräänkin traktorin lavan päälle oli laitettu tavallinen tuoli, ja siinä papparainen körötteli traktorin perässä muina miehinä! Tästä olisi pitänyt saada kuva! 😀
Perillä meitä odotti ihana pikkukaupunki mukulakivikatuineen ja pastellinsävyisine taloineen. Trinidad on perustettu vuonna 1514, ja se on yksi Karibian alueen parhaiten säilyneistä Espanjan siirtomaavallan aikaisista kaupungeista. Rakennukset ovat pääsääntöisesti 1600-1800-luvuilta, ja Trinidad on valittu Unescon maailmanperintökohteeksi.
Majapaikka vaihtui lennosta
Olimme varanneet ja maksaneet Booking.comin kautta majoituksen Hostal La Esmeralda nimisestä casasta. Taksikuskimme kysäisi paikallista apuun antamaan ajo-ohjeita, sillä Trinidadin vanha keskusta on suljettu autoliikenteeltä. Pienen neuvottelun jälkeen pääsimme ajamaan casan eteen, ja vastassa kadulla meitä oli useampi henkilö, jotka lähtivät näyttämään meille paikkaa. Ihmettelin, kun oven suussa oli kyltti, jossa luki Casa Alejandra, eikä Hostal la Esmeralda, ja kun meille näytettiin huone, tuumasin Kimmolle, että tämä ei nyt kyllä ole lainkaan se, minkä varasin. Kysäisin, olemmeko Hostal la Esmeraldassa, ja meille selitettiin, että ei – siellä on ”problema banjo”, eli kylpyhuoneessa ongelmia, mikä vaikutti tekaistulta selitykseltä. No, ei auttanut ruveta neuvottelemaan, kun isäntäväkemme ei puhunut englantia, emmekä me espanjaa. Huone oli ok, joten annoimme asian olla. Kotona tosin selvittelin, että Casa Alejandra oli tuplasti halvempi kuin mitä olimme maksaneet Hostal La Esmeraldasta. Ja huomasin myös, että joku toinen oli joutunut huijatuksi samalla verukkeella..
Kävimme syömässä tien toisella puolella Vista Gourmet –nimisessä ravintolassa, jonka kattoterassilta avautui hieno näköala Trinidadin yli. Maistuvan lounaan jälkeen lähdimme tutkimaan Trinidadin mukulakivikatuja sekä pastellinvärisiä taloja.
Kadulla meille kaupattiin jaettua kyytiä Havannaan, ja varasimme sellaisen maanantaille 10 cuc:n varausmaksulla. Kuskin piti tulla hakemaan meidät casalta, auton piti olla ilmastoitu ja kuljettajan ammattilainen. Kimmo arveli maksun jälkeen, että sinne taisivat meidän 10 cucia kadota. (Kerron postauksen lopussa, miten kävi.)
Ja kukas me sitten nähtiinkään?
Viiden maissa alkoi Trinidadin pääaukiolla Plaza Mayorilla meno ja meininki, kun aukiolla sijaitsevassa Casa De La Musica Trinidadissa alkoi iltapäivän matinea. Trinidadin Casa de la Musica on ulkoilmapaikka, ja mikä olikaan mukavampaa kuin nautiskella musiikista auringon paisteessa mojitoa siemaillen. Päädyimme myös syömään samassa paikassa, sillä emme raaskineet lähteä pois. Illan pimetessä vilkuilin muiden pöytien seurueita ja olin tipahtaa tuolilta, kun huomasin, että viereisessä pöydässä istui Tarja Halonen, Pentti Arajärvi, sekä muutaman henkilön seurue! Tuli taas kerran todistettua, että maailma on pieni. 😉
Istuskelimme Casa de la musicassa noin yhdeksään saakka, jonka jälkeen suuntasimme takaisin majapaikkaamme. Väsyneenä päivän matkustamisesta ja uuden paikan tutkimisesta olimme valmiita nukkumaan jo kymmenen maissa illalla. Nukkuminen ei kuitenkaan onnistunut. Huoneeseemme e raikuivat lähistön casa de la musican, casa trovan, sekä varmasti ainakin kymmenen muun kuppilan live-musiikit. Oli torvea, pianoa, laulua, rumpuja, ja äänen voimakkuus kasvoi kasvamistaan. Korvatulpat eivät auttaneet. Yritin tehdä pääni ympärille viritelmiä peitoista, tyynyistä, jne., mutta silti olo oli kuin painajaismaisessa sirkuksessa. Onneksi lysti loppui noin klo 1.30, eikä kestänyt aamuun saakka. Oli ainut kerta, kun en Kuubassa nauttinut musiikista! 😀
Playa Ancon
Seuraavana päivänä lähdimme kastautumaan Karibianmereen. Pienen rahavaihtoruljanssin jälkeen (pankissa ei onnistunut, ja cadecaan eli rahanvaihtopisteeseen oli pitkä jono) hyppäsimme kerrosbussiin ja matkustimme reilun 10 km päähän Playa Anconille. Olimme alun perin harkinneet juuri Playa Anconia Kuuban rantakohteeksemme, ja ranta oli kyllä ihan hieno, mutta ei vetänyt lähellekään vertoja Cayo Guillermon upealle paratiisirannalle! Olin onnellinen, että olimme tehneet oikean valinnan. 😀
Vietimme rannalla kolmisen tuntia, ja välissä ehti jo iskeä nälkä. Löysimme rantakuppilan, jossa oli tarjolla pitsaa ja hampurilaista. Olisin tilannut vettä, mutta sitä ei ollut saatavilla. Sen sijaan tarjoilija luetteli litanian rommipohjaisia drinksuja. 😀 Ei auttanut kuin ottaa mojito. 😉
Ruoka ei tällä kerralla ollut kovin kummoista, ja rantakuppilan vessa oli myös reissun kamalin. (Skippaa muutama seuraava lause, jos et tykkää ällöjutuista.) Toisessa vessanpöntössä oli ripulikakkaa, toisessa pissaa – vessat eivät siis vetäneet. No, valitsin pissavessan. Ei ollut paperia. Eikä käsienpesupisteellä tullut vettä… mutta altaassa oli kakkapökäle! Hyi hitto! Onneksi meillä oli omat paperit, savetit ja käsidesit mukana. Pääsääntöisesti ravintoloiden vessat olivat kyllä siistejä, vaikka usein paperit puuttuivat, eikä vettä tullut (vinkkinä Kuuban reissua suunnitteleville).
Illalla päätimme korvata päivän huonon ruuan ja suuntasimme uudelleen syömään majapaikkaamme vastapäätä sijaitsevaan Vista Gourmet –ravintolaan. Siellä syötiin edellisenä päivänä maistuvat lounaat. Ravintolan kattoterassilta pääsi ihailemaan kaunista auringonlaskua. Söimme runsaan aterian, joka sisälsi alkupalabuffetin, pääruuan, sekä jälkiruokabuffetin. Juomineen ateria oli reissun kallein (70 cuc, eli noin 57 €), mutta Suomen hintaan verrattuna edullinen (otettiin alkudrinksut, sekä ruuan kanssa viiniä / olutta).
Koska edellisenä iltana ei nukkumisesta tullut mitään, päätimme tänä iltana valvoa siihen saakka, kunnes soitto loppuu, ja istuimme iltaa Casa de la musicassa musiikista nauttien.
Pientä vatsavaivaa
Seuraavana päivänä meidän oli tarkoitus lähteä läheisille Parque El Cubanon vesiputouksille, mutta aamulla olivat molempien vatsat sekaisin, ja päivän suunnitelmat muuttuivat. Vietin aamupäivän nukkuen ja iltapäivällä jaksoin hetkeksi lähteä ostamaan tuliaisia. Illansuussa yritimme käydä vähän syömässä ja istuimme hetken kattoterassillamme viimeisestä illasta ja Kuuban lämmöstä nauttien. Harmitti, että vesiputoukset jäivät näkemättä, mutta oltiin onnekkaita, että selvittiin reissusta näinkin pienillä vatsavaivoilla, eivätkä vaivat osuneet matkustuspäiville. 😉
Takaisin Havannaan
Niin koitti maanantai 12.3., ja oli suunnattava takaisin kotia kohti. Nyyh! Aamumme alkoi klo 9.00, kun taksi odotti meitä casan ulkopuolella. Jaettu taksi (josta jo mainitsin) ilmestyi kuin ilmestyikin paikalle! Meidän kanssamme samalla taksilla matkusti ukrainalainen pariskunta. Hinta meiltä kahdelta oli yhteensä 50 cuc (edullinen siis, jos vertaa Cayo Guillermon privaattitaksiin), ja saman verran olisimme joutuneet maksamaan bussimatkasta, joka olisi kestänyt melkein kolme tuntia pidempään. Matkaa oli reilu 300 km, ja ajoajan piti olla 4 tuntia, mutta meidän kaasujalkakuskimme kaahasi perille noin kolmessa ja puolessa tunnissa! Matka oli ehkä elämäni pelottavin. Turvavöitä ei tietenkään ollut, ja kuski hurjasteli 60 km/h rajoitusalueella yli 120 km/h. Oli mäkiä ja mutkia, ja kaasu vaan pohjaan. Pari äkkijarrutustakin tehtiin, ja kolari oli lähellä, kun hevoskärryt syöksyivät sivutieltä eteemme. Niin, ja se ilmastointi – sehän hoitui siten, että kuskin ikkuna oli apposen ammollaan. Takapenkillä posket hulmusivat tuulessa! 😀 No, onneksi päästiin perille turvallisesti.
Lentomme lähti vasta puoliltaöin, joten meillä oli vielä muutama tunti aikaa viettää Havannassa. Saimme laukut säilytykseen Marjatan casalle, ja lähdimme vielä kerran aistimaan Havannan tunnelmia vanhaan kaupunkiin.
Viimeisenä päivänä saatiin reissun ainoat kunnon sadekuurot, ja Marjatta kertoili, että tulossa olisi viileä ja sateinen viikko. Tämä lievensi pikkuisen sitä harmitusta, että oli palattava kotiin. 😉
Loppumietteitä
Pohdin ennen matkaa, miten matkustaminen Kuubassa paikasta toiseen sujuisi, ja miten selviäisimme ilman ruokakauppoja. Matkat sujuivat yllättävän kivuttomasti. Lento, kyydit ja taksit tulivat sovitusti ajallaan – jopa etuajassa! Kuskien kaasujalat tosin pistivät pelottamaan. Kauppoja Kuubassa ei juuri ole. Näimme matkan aikana hedelmä- ja vihannestoreja, yksittäisiä lihakauppoja, pari apteekkia, ja ns. ”supermarketeissa” myytiin lähinnä vettä ja wc-paperia (tosin meille kerrottiin, että niitä ei aina ole saatavilla), sekä kaupasta riippuen ehkä sipsejä, olutta ja rommia. Havannan vanhassa kaupungissa näin pari vaatekauppaa (turisteille uskoisin), ja turisteille oli sekä Havannassa että Trinidadissa pari käsityötoria, joista mekin ostimme tuliaiset. Toreilla hierottiin vaihtokauppaa – eräässä kojussa myyjä olisi halunnut vaihtaa aurinkolasini ihan mihin vain, mitä pöydällä oli tarjolla, mutta harmi laseissani oli voimakkuudet – olisin muuten mielelläni luopunut niistä. Toisessa kojussa puolestaan haluttiin vaihtaa päälläni oleva mekko myynnissä olevaan mekkoon. Myös shampoita ja suihkugeelejä kyseltiin pariin otteeseen. Pulaa yleishyödykkeistä siis on.
Kuuban parhaat:
- musiikki, musiikki ja vielä kerran musiikki
- maan ainutlaatuisuus (mm. amerikanraudat, hevoskärryt, Havannan ja Trinidadin arkkitehtuuri)
- ystävälliset ihmiset
- rento meininki
- turkoosi meri ja valkea hiekka
- kattoterassit
- mojitot ja pina coladat 😉
Petyinkö matkalla johonkin? En pettynyt. Kuuba yllätti positiivisesti, ja ihastuin maahan pahemman kerran. 😉 Petyin ainoastaan itseeni, kun en saanut itsestäni irti lähteä rohkeasti salsabileisiin. No, onpahan syy palata takaisin! <3
Kuubaa ikävöiden,
Kirsi
Ps. Kuuban matkakertomuksen 1. osa (Havanna) löytyy täältä, ja 2. osa (Cayo Guillermo) löytyy täältä. Kuuban matkan ennakkovalmisteluista kirjoittelin täällä.