Hiusten päivitys ja hiustyylit vuosien varrella
Moi!
Kävin pari viikkoa sitten kampaajalla. Olen tosi laiska käymään kampaajalla, ja edellinen käyntini oli kesällä. Tuskailin silloin kampaajalleni päässäni sojottavia valkoisia (harmaita) hiuksia, ja hän ehdotti, että jos harmaat hiukset rupeavat ärsyttämään liikaa, voitaisiin kokeilla vaaleita raitoja, jolloin harmaat peittyvät raitoje joukkoon. Ajatus kiehtoi minua, mutta emmin, koska päänahkani ei oikein siedä värjäystä, ja haluaisin muutenkin pitää hiukseni luonnollisena. Olenkin viimeksi värjännyt hiukseni vuonna 2012 – yli kuusi vuotta sitten! Epäröin vaaleita raitoja myös siksi, että minulla on huonoja kokemuksia hiusten vaalentamisesta. Jatka lukemista, jos haluat nähdä kuvatodisteita tästä. 😉 Kaipasin kuitenkin jotain piristystä ja päivitystä hiustyyliini, joten otin riskin ja päätin kokeilla raitoja.
Tässä alku- ja lopputulos, vaikka raidat eivät oikein näykään kuvissa kunnolla.
Olen lopputulokseen tyytyväinen, enkä huomaa enää laisinkaan harmaita hiuksiani. Suunnitelma siis toimi hyvin. 🙂
Vietimme tällä viikolla mieheni kanssa 15-vuotispäiväämme, ja etsin valokuva-albumistani meidän ensimmäistä yhteistä kuvaamme.Ensimmäinen yhteiskuvamme löytyi helmikuulta 2004, noin kaksi kuukautta tapaamisemme jälkeen.
Albumeja selaillessani naureskelin vuosien varrella olleille hiustyyleilleni. On ollut lyhyttä ja pitkää, vaaleaa ja tummaa. Kivoja malleja ja aivan järkyttäviä tyylejä. Ajattelin hauskuuttaa teitä ja laittaa kuvia vuosien varrelta jakoon. 😀
Hiustyylit vuosien varrella
Hiustyylini ovat vaihdelleet lapsesta saakka. Jo lapsena minulla oli välillä lyhyet hiukset ja välillä pitkät. Ja kyllä – olen pienenä myös kerran leikannut itse hiukseni! 😀 Ensimmäisen kerran värjäsin hiuksiani lukiossa. Värinä oli kasviväri ja sävy oli punertava. Lapsuusajan valokuvat ovat vanhempieni luona, joten tässä hiustyylejäni lukioajoista eteenpäin.
Tältä näytin lukion ensimmäisen vuoden jälkeen. Olin juuri lähtenyt vaihto-oppilaaksi Las Vegasiin.
Vegasissa pätkäisin hiukseni lyhyeksi, ja juuri ennen kotiinpaluuta vaalensin hiukseni. Auts, miten kamalat! 😀
Sitten kasvattelinkin hiuksia pitkään…
Ja kasvatuskausi jatkui.
Minulla olikin jo pitkät ja hyvät hiukset, kunnes sain taas jonkin ihmeellisen päähänpiston ja vaalensin hiukseni. Ai kamala!
Hiukseni olivat kellertävät ja pesun jälkeen kuin barbin takkutukkaa. Halusin omat vahvat hiukseni takaisin, ja päätin leikata 3 mm siilin. Hurjaa! Ja kaipa myös jotain kapinaa.. 😉
Lyhyet hiukset eivät vain toimi minulla. Hiukseni ovat tuuheat ja taipuisat, joten hiuksia on hankalaa saada asettumaan hyvin. Joten taas alkoi kasvatuskausi.
Viime vuosien varrella hiukseni ovat vaihdelleet puolipitkistä pitkiin. Ruskea on säilynyt värinä.
Millaisia tyylejä teillä on ollut vuosien varrella? Entä värjäätkö sinä hiuksiasi vai et?
Terkuin, Kirsi
Hih, sinulla on kyllä tainnut olla kaikki mahdolliset hiustyylit. 😀 Mutta mikä ettei, sillä sinulla on niin kauniit kasvot, että sinulle sopii ihan mikä vain, vaikka kalju. 🙂
Minulla on jatkuva tukkaongelma, sillä hiukseni reagoivat todella helposti esim. erilaiseen veteen ja aurinkoon. Jatkuva värjäilykin ärsyttää, mutta toisaalta en halua liikkua harmaapäisenäkään. Hiukseni ovat harmaantuneet jostain syystä ennen aikojaan, eikä ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin värjätä tukkaa (tai ostaa peruukki).
Karmein tyylini on tainnut olla joskus sellainen, että oli etutukka ja oli pitkä takatukka, ja jossakin siinä välissä oli ihmeellinen pystytukka. Voi kiesus. 😀 Se oli varmaan jotain 80-luvun loppua, kun eikös silloin sellaiset kummalliset pystytukat olleet muotia. Nykyään kaikkein tärkeintä hiusmallissa on helppous, sillä olen tavattoman laiska näkemään hiusteni takia yhtään vaivaa.
Hih, mähän muuten käytin kaljuna ollessani pari kertaa baarissa ollessa peruukkia, jonka lainasin ystävältäni.. siitä jäi kuva laittamatta. 😀
Sulla oli 80-luvulla hittitukka! 😀 Mulla ei koskaan ollut sitä takatukkaversiota, mutta 90-luvun taitteessa mullakin oli järkky lyhyt tukka. 😀
Mulla on myös helppous mallissa tärkeintä. En osaa laittaa hiuksia, ja töissä ne on joka tapauksessa aina ponnarilla. 😀 Aina välillä haikailen otsatukan perään, mutta se vaatisi multa joka-aamuisen suoristusporjektin, eikä lopputulos kestä iltaan saakka. 🙂