Ammattina personal trainer

*Toivepostaus*

Moikka!

Sain jo viime syksynä blogini lukijoilta toiveita kirjoitella työstäni personal trainerina – sen alkutaipaleesta, plussista ja miinuksista, sekä tulevaisuuden suunnitelmistani. Lisäksi sain toiveita ”päivä kanssani” –postauksesta, joten ajattelin nyt ensiksi kirjoitella hieman työstäni ja ensi viikolla jakaa yhden päiväni. 🙂

Miten minusta tuli personal trainer?

Olin lapsena epäliikunnallinen, mutta rakastuin yläasteella ryhmäliikuntaan. Oli ihanaa liikkua musiikin tahtiin – tuntui vähän siltä kuin olisi ollut diskossa. Päätin silloin, että minusta tulee jumppaohjaaja. Se päivä koitti yliopisto-opintojen aikaan. Kävin ryhmäliikuntaohjaajakoulutuksen, jolloin ihmisen anatomia ja fysiologia alkoivat kiinnostaa. Opiskelin tuolloin Jyväskylän yliopistossa aivan toista alaa, puheviestintää, ja opintoni olivat loppusuoralla. Mieleni teki kuitenkin lähteä liikunnalliselle uralle. En halunnut liikunnanohjaajaksi, enkä liikunnanopettajaksi, koska olen huono monissa lajeissa, kuten telinevoikassa ja yleisurheilussa, ja vaikka inhoan todella harvoja asioista elämässä, niin palloilulajit lukeutuvat inhokkeihini. Jos Suomessa olisi silloin ollut ammattikorkeakoulupohjainen personal trainerin koulutuslinja, olisin varmasti lähtenyt sellaiselle. Mutta päädyin opiskelemaan fysioterapeutiksi.

Ryhmäliikunnassa vaan on sitä jotain. 🙂

Fysioterapiaopinnot olivat mielenkiintoiset, mutta en kokenut alaa aivan omakseni. Koko ajan vahvistui ajatus siitä, että haluan tehdä ennaltaehkäisevää ”fysioterapiaa” liikuttamalla ihmisiä. Ohjasin fysioterapiaopintojeni ajan Kuntomaailmassa ryhmäliikuntatunteja, ja vajaan vuoden päästä valmistumiseni jälkeen Kuntomaailmassa avautui personal trainerin paikka, johon minut valittiin. Niinpä aloitin Kuntomaailman personal trainerina 1.1.2007, eli 10 vuotta kokopäiväisenä PT:nä tuli täyteen tammikuussa. 🙂

Fysioterapeutin ja ryhmäliikuntaohjaajan koulutukset, sekä oma kuntosaliharjoittelutausta loivat hyvän pohjan personal trainerin työlle, mutta haalin silti ison kasan treeniä ja ravintoa koskevia kirjoja, joita luin iltaisin. Oppimisen halu oli suuri ja tunsin olevani Kuntomaailmassa ”kotona”. Odotin innolla tulevaa työpäivää, ja sormeni syyhysivät kotonakin suunnitella saliohjelmia, treenejä ja ruokavalioita.

Kymmenen vuotta sitten tiiviit personal training asiakassuhteet eivät olleet Suomessa vielä kovin yleisiä, ja tapasinkin useimpia asiakkaitani harvemmin kuin nykyisin – muutaman kerran vuodessa. Tapaamisilla  suunnittelin treeniohjelmia salille, kotiin, lenkkipolulle, tms., tein ravintoanalyysejä, treenien kausisuunnitelmia, jne. Käytännössä työ oli PT:n työtä, eikä pelkkää kuntosaliohjausta kuten moni ajattelee kuntokeskuksessa toimivan PT:n työstä, mutta tapaamisia oli vain nykyistä harvemmin. Pikkuhiljaa PT-palvelut kuitenkin yleistyivät ja kalenteriini ilmestyi viikoittain luonani käyviä asiakkaita.

Kun PT-palvelut nostivat päätään, kuntosalin veloituksetta tarjoamia PT-palveluita supistettiin, ja palvelusta tehtiin maksullista. Työnkuvani muuttui silloin siten, että siihen tuli valmennuksen lisäksi PT-palveluiden myyntiä. Apua! En ole lainkaan myyntihenkinen ja koin oman osaamiseni myymisen äärettömän hankalaksi. Kuka nyt haluaisi maksaa siitä, että treenaa kanssani? Eikös jokainen osaa liikkua yksin? Ja kamalan kallistakin se on. Purin muutaman kerran tuntojani eräälle ystävälleni, ja hänen ansiostaan ajatusmaailmani alkoi kääntyä. Hän auttoi minua näkemään asioita eri kannoilta. Kiitos sinulle A-M! 🙂

Pikkuhiljaa myös myynti alkoi sujua, vaikka en edelleenkään mikään huippumyyjä ole. Myyntitilannetta helpottaa se, että ei mieti rahaa, vaan koittaa miettiä asiaa siltä kantilta, miten voisin auttaa juttusilleni tullutta henkilöä.

Rakastan erilaisten treenien suunnittelemista.

Nykyinen työnkuvani

Tällä hetkellä työnkuvaani kuuluu parin viikoittaisen ryhmäliikuntatunnin ohjaus, PT-asiakkaiden valmennus, sekä Kuntomaailman ryhmäliikuntavastaavana toimiminen. Ryhmäliikuntavastuu siirtyi minulle syksyllä, kun pitkäaikainen ryhmäliikuntapäällikkömme lähti uuteen työhön. Otin uuden haasteen inolla vastaan, sillä olin jo jonkin aikaa kaivannut jotain uutta työhöni.

Nykyisessä työssäni tykkään erityisesti työn monipuolisuudesta, sekä asioiden organisoinnista ja ideoinnista. Pidän siitä, että päiväni ovat vaihtelevia ja työhöni sisältyy erilaisia asioita. Tykkään toki PT:n työstä, mutta koen pelkän PT:n työn melko raskaaksi. Koska en ole luonteeltani maailman sosiaalisin (niin kuin edellisessä jännittämistä koskevassa postauksessani kerroin), on useamman asiakkaan kohtaaminen päivittäin uuvuttavaa. Toisaalta pelkkä koneen äärellä istuminenkin on puuduttavaa. Siksi olen onnellinen, että työnkuvani pitää sisällään useita eri asioita. Rakastan edelleen myös ryhmäliikuntatuntien ohjaamista. Musiikin tahtiin liikkumisessa porukassa on vain sitä jotain.

 

Personal trainerin työn plussat (minun näkökulmastani)

  • Asiakkaiden onnistumiset

Näitä on ihan huikeaa päästä seuraamaan.

  • Oma mielenkiinto tekemääni työtä kohtaan

Kaikki hyvinvointiin, liikuntaan ja ravintoon liittyvä kiinnostavat edelleen ja koko ajan jopa yhä enemmän. Haluan koko ajan oppia uutta. Tässä ammatissa työ ja harrastus yhdistyvät.

  • Erilaisten ihmisten kohtaaminen

Vaikka jännitän aika paljon sosiaalisia tilanteita, olen päässyt tapaamaan työssäni ihania ihmisiä ja huipputyyppejä.

  • Erilaisten treenien suunnitteleminen

Rakastan suunnitella erilaisia treenejä. Olen aina ihan innoissani, kun pääsen kokeilemaan uusia harjoitteita asiakkaideni kanssa.

  • Ei tarvitse istua koko päivää tietsikan ääressä

Vaikka PT-asiakkaiden valmennus ei sinänsä ole fyysistä (jollen joskus saa jotain ylipuhuttua ulos lenkille), niin koen isona plussana sen, että en istu koko päivää tietsikan ääressä.

Vaikka koen asiakastilanteet henkisesti kuormittavina, niin välillä työ ei tunnu työltä, kun pääsee liikkumaan ihan huipputyyppien kanssa. 🙂

Personal trainerin työn miinukset (minun näkökulmastani)

  • Vaihtelevat työajat ja iltapainotteinen työ

Mulla on herkät yöunet, ja ne kärsivät iltatyöstä, sekä rytmin vaihdoksesta illasta aamuun.

  • Epäonnistumiset asiakkaiden kanssa ja riittämättömyyden tunne

Kaikkia ei pysty auttamaan, vaikka kuinka haluaisi. Asiakkaan oma motivaatio on avainasemassa, ja tunnen epäonnistuneeni, jos en saa asiakasta motivoitua muutokseen. Näistä epäonnistumisista tulee riittämättömyyden tunne. Miksi en osannut auttaa? Mitä tein väärin?

  • Kuntosaliympäristössä meluisat työolosuhteet

On toki olemassa rauhallisia PT-studioita, mutta itse olen töissä kuntosalilla, jossa jumppasalin musiikki pauhaa ja painot kilisevät ja kolisevat. Olen tosi meluherkkä ja meteli kuormittaa minua paljon. Kaipaisin työssäni enemmän rauhallisuutta ja hiljaisuutta.

  • Pelkkä PT:n työ on melko kuormittavaa

Voisi kuvitella, että PT:n työ on helppoa – asiakkaiden kanssa hengailua salilla, mutta sitä se ei ole. Olen välillä pohtinut, onko työ erityisesti juuri minulle kuormittavaa, kun small talk ei tule luonnostaan. Mutta jutellessani kollegoideni kanssa, ovat kaikki tuumanneet samaa. Se aika, mikä vietetään asiakkaan seurassa, on niin intensiivistä, että vaikka se on mukavaa, se myös kuluttaa. Lisäksi elämäntapamuutokset ovat haasteellisia – harva hakee PT:stä pelkkää saliseuraa. 😉 Hallussa pitää fyysisen valmennuksen lisäksi olla mm. ravintovalmennus, sekä henkinen valmennus.

Nykyisellään asiakasmääräni on pieni, mutta muistan myös niitä päiviä, kun kalenterissani saattoi olla 5-7 asiakasta päivässä. Koin kyseiset päivät todella kuormittavaksi. Käydessäni Trainer4You:n Personal Trainer – koulutuksen, muistan, miten siellä ollut kouluttaja suositteli maksimissaan 15 asiakasta viikossa (eli noin 3 asiakasta päivässä). Olen samaa mieltä. Tosin tällä määrällä asiakkaita on haasteellista tulla toimeen (tai hintojen pitäisi olla pilvissä). Olenkin onnekas, että työni sisältö on monipuolinen.

Tulevaisuuden suunnitelmat

Tällä hetkellä olen tyytyväinen työnkuvaani, koska opettelen vielä ryhmäliikunnan pyörittämistä. Takaraivossa on kuitenkin jo jonkin aikaa kytenyt ajatus siitä, että kaipaan rauhaa omaan työhöni ja työympäristööni. Olen haaveillut jooga- ja pilates-ohjaajakoulutuksista, sekä silmäillyt psykofyysinen fysioterapian täydennyskoulutusta… johonkin olisi kiva syventyä ja perehtyä enemmän. Katsotaan, minne tie tulevaisuudessa kuljettaa. 🙂

Joogaan nykyisin kotona lähes päivittäin. Pohdin, voisiko joogasta tulla osa ammattiani.

Mitä työtä sä teet ja mitkä on sun työn plussat ja miinukset? Olis kiva kuulla, millaisia ajatuksia sulla on omasta työstäsi. 🙂

Jos olet PT, niin millaisia ajatuksia sulla on PT:n työstä? Niitä olisi mielenkiintoista kuulla ja vaihtaa ajatuksia. 🙂

Mukavaa maaliskuuta!

Terkuin, Kirsi

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *