Fiiliksiä viime viikonlopun afrotanssikurssilta

Oon fiiliksissä, fileis, fileis, fileis! Nimittäin viime viikonlopun afrotanssikurssista! Ja nyt mä päätin sen! Rupean säästämään rahaa, jotta pääsen afrotanssikurssille Guineaan! Jee! 🙂

Afrotanssin riemua. Kuva: Kirsi Salo 

Mulle tulee tänä syksynä täyteen 10 vuotta afrotanssia. Se taitaa olla mun pisinaikaisin harrastus, ja olen edelleen sen lumoissa. Sen kunniaksi aion toteuttaa haaveeni ja lähteä tanssikurssille Afrikkaan. Täksi talveksi en vielä ehdi saamaan rahoja kasaan, mutta noin puolentoista vuoden päästä talvella olisi tarkoitus pakata tanssihousut laukkuun ja lähteä reissuun. Can’t wait!

Afrotanssin liikekielessä on jotain, mikä viehättää mua valtavasti. Kuva: Kirsi Salo 

Viimeisen kimmokkeen tälle päätökselle sain viime viikonloppuna, kun osallistuin Mami Watan järjestämälle afrotanssikurssille. Kurssin opena oli Alhassane Keita, Guinean kansallisbaletin (Les Ballets Africains) tanssija ja muusikko.

Opettajalla oli hymy herkässä. Kuva: Mariana Siljamäki

Alhassane on vieraillut Jyväskylässä opettajana aikaisemminkin, mutta pääsin vasta nyt hänen kurssilleen ensimmäistä kertaa. Ja huh, huh, olipa mieletön meininki! Äärettömän ammattitaitoinen ope, loistavat muusikot ja hyvä porukka. Mulla oli kroppa ihan tukossa uusien jumppaohjelmien harjoittelusta, mutta niin vaan tanssi vei taas mukanaan.

No, kyllä se jalka nousi, vaikka vähän raskas olikin. Kuva: Mariana Siljamäki.

Jos afrotanssia voisi kuvailla sanoin, niin kuvailisin sitä. Ylistyssanoin. Mutta se on jotain, mikä on koettava itse. Olen aikaisemmin hieman koittanut avata afrotanssin saloja blogikirjoituksessani täällä.

Afrotanssissa live-rummutus on osa tanssin lumoa. Kuva: Kirsi Salo

Alhassane on hiljattain muuttanut Suomeen, ja toimii opettajana Helsingissä Dounya Fanyi Fan ry:n riveissä. Voin lämpimästi suositella hänen tuntejaan, sillä opetus oli selkeää, energistä, ammattitaitoista ja mukaansatempaavaa.

Selkeään opetukseen ei tarvita edes yhteistä kieltä. Kuva: Mariana Siljamäki.

Jos vaan Dounya Fanyi Fan järjestää reilun vuoden päästä tanssileirin Guineaan, niin heidän järjestämänsä matka tulee olemaan mun valinta. Sen verran houkuttelevalta vaikutti leirin sisältö, ja opetuksen laatukin tuli nyt todettua erinomaiseksi.

Alhassane opettaa ja ryhmä seuraa. Kuva: Mariana Siljamäki.

Dounya Fanyi Fan ry järjestää tanssileirien lisäksi myös tanssitunteja, tanssikursseja, afrikkalaisen tanssin ja musiikin esityksiä, sekä rumpukursseja ja malinké-huilutunteja. Vanhana poikkihuilistina haluaisin kokeilla tuota huilun soittoa, koska sivuilla luki, että puhallustekniikka on sama kuin poikkihuilussa.

Kun tanssin afroa, saa poskilihakset myös kyytiä. Hymy on siis herkässä. Kuva: Kirsi Salo 

Fiilis kurssin jälkeen oli innostunut ja energinen. Onneksi pääsen tanssimaan taas ensi viikolla, kun Jyväskylän tanssiopiston afrotunnit alkavat.  Olen onnellinen, että Jyväskylästäkin löytyy erittäin tasokasta opetusta. Opettajana tanssiopistolla mulla on Mariana Siljamäki, joka on kovan luokan ammattilainen. Hän on opettanut afrotanssia jo vuodesta 1992 ja toimii Mami Watan ohjaajana, koreografina ja tanssijana. Hän on myös myös väitellyt tanssiin liittyen.

Väsynyt ja hikinen, mutta onnellinen! Kuva: Mariana Siljamäki

Onko täällä muita afrotanssin harrastajia? Mikä teillä on kolahtanut afrotanssissa? 🙂

Terkuin, Kirsi