5 henkistä tekijää pitkään parisuhteeseen
Meillä oli tänään hääpäivä. Parasta hääpäiväohjelmaa meille on, kun saamme olla saaressa. Vain pieni piknik-retki ja marjojenkeruu täytti tänäänkin päivän.
Tapasimme, kun olin 19 v. Muutama vuosi siitä menimme naimisiin ja nyt kahden nuoren aikuisen vanhempina parisuhdettamme voidaan kai nykymaailman mittapuussa pitää pitkänä.
Olemme lähtökohtaisesti hyvin erilaisia ihmisiä. Mies on tyypillinen leijona, aktiivinen, impulsiivinen, sosiaalinen ja äänekäs. Minä taas tyypillinen kalat, taiteellinen haaveilija, jolla on aina monta projektia käynnissä. Silti meillä on hyvin samanlaiset arvot elämässä ja pidämme samoista asioista; lapsista, eläimistä, matkustamisesta, hyvästä ruoasta, kodista, liikunnasta ja luonnossa ja merellä olemisesta. Perheen keskeinen aika on aina parasta. Oikeastaan koskaan ei vielä ole ollut tylsää, ehkä siitä saammekin kiittää juuri erilaisuuttamme.
5 henkistä tekijää pitkään parisuhteeseen
Olemme silti vuosien varrella alkaneet muistuttaa enemmän toisiamme. Jotain on tullut varmasti matkan varrella opittuakin, koska pidämme liittoamme edelleen onnellisena ja raikkaana. Näissä ajatuksissa kirjoitin asioista, jotka ovat varmasti tärkeitä pitkän ja onnistuneen, minkätahansalaisen kahden ihmisen välisen suhteen onnistumiselle.
Jatkuvan muutoksen ja erilaisten energioiden hyväksyminen
Ihmiset ovat erilaisia ja myös elämä on jatkuvaa muutosta. Balanssi syntyy, kun erilaisista vaiheista syntyy jatkumoa. Päivät ovat erilaisia. Joskus innostuksella ja energialla ei ole rajaa. Jotkut päivät ovat matalaenergisiä. Näin tulee aina olemaan, vaikka länsimainen elämäntyylimme pyrkii tekemään päivistä ja niiden vaatimuksista aikataulutettuja ja toistensa kaltaisia.
Minusta koti on turvapaikka, jossa pitää olla tilaa elämän aaltoilulle. Väsyneenä jokainen ärsyyntyy helpommin. Loppuunpalaminenkin syntyy yleensä siitä, kun ei tunne jaksavansa tavoittaa ympäristön odotuksia.
On tärkeää huomata kumppanin olotila ja kunnioitaa sitä. Antaa hänelle tilaa tarvittaessa, eikä vaatia liikaa juuri silloin kun hän ei sitä jaksa.
Tästä seuraa todennäköisesti vastavuoroisuutta ja saa itsekin vastakaikua omille energiahuipuille ja passiivisemmille hetkille. Parhaassa tapauksessa pariskunnan rytmit löytävät ajan mittaan yhteisen synergian.
Ristiriitoihin ragointi
On pariskuntia. jotka eivät riitele. Mutta ainakin me, kaksi tunneihmistä, joudumme välillä törmäyskurssille. Se on osa elämää, mutta tärkeintä on, mitä sen jälkeen tapahtuu.
Muistan edelleen ahaa-elämykseni, kun joskus lasten ollessa pieniä saimme mehevän huutoriidan aikaan jostain todennäköisesti mitättömästä asiasta. Mies on minua paljon temperamenttisempi ja ärähti jostain, johon vastasin äänekkäästi takaisin. Kesken vastaukseni rupesin yhtäkkiä nauramaan. Se oli todella vapauttava hetki, jossa tunsin nousseeni tilanteen yläpuolelle osatessani lopettaa turhan riidan sillä sekunnilla, kun tajusin miten tyhjänpäiväistä se oli.
Meillä ei jäädä mököttämään. Elämä on yksinkertaisesti liian lyhyt tuhlattavaksi siihen. Riitojen lyhyen lopettaminen saa pikkuhiljaa myös riidat harvenemaan. Pian ne yksinkertaisesti alkavat menettää voimaansa ja merkitystänsä.
Sama koskee kaikkia elämän vastoinkäymisiä. Niitä tulee ja menee, ja niihin voi opetella suhtautumaan niin, että niistä pääsee yli mahdollisimman nopeasti. Tutkimusten mukaan työelämän mittareillakin menestyjinä pidetyt henkilöt ovat oppineet parhaiten nousemaan nopeasti vastoinkäymisistä.
Odotukset arvostukseksi
Parisuhteeseen odotusten lataaminen on sekä yleistä että turhaa. Omat odotuksemme toista kohtaan ovat oikeasti omia mielipiteitämme, täysin subjekstiivisia – eli yleensä varsin erilaisia kuin toisen omat mielipiteet ja odotukset. Pienistä ja suhteellisen mitättömistä asioista kinastellaan useimmiten, ja oikeastaan vain eriävien mielipiteiden takia. Helpompaa olisi kiinnittää huomiota omaan ajatteluun, antaa tilaa toiselle ja päästää irti omista pienistä säännöistä ja mielipiteistä, miten asiat arjessa pitäisi hoitaa.
Tämän asian voi kääntää myös parisuhteen rikastukseksi; omien odotusten sijaan voi huomioida ja arvostaa niitä asioita, joita toinen tekee vuoksesi. Kiittää ateriasta, astioiden hoitamisesta pois pöydästä, auton tankkaamisesta tai pesusta, kaupassa käynnistä, lemmikin tai lapsen ulkoiluttamisesta tai mistä vain, mikä helpottaa arkea. Kokeilemalla todennäköisesti hämmästyy, miten suuri vaikutus parisuhteeseen on toisen tekemisten huomioimisella omien odotusten sijaan.
Joustavuus
Joustavuutta voi harjoitella läpi elämän. Joustamattomuus on tuskin koskaan parantanut kenenkään ihmissuhteita. On tietenkin tärkeitä asioita ja arvokysymyksiä, joista emme ole valmiita joustamaan, mutta suurin osa päivittäisistä asioista on sellaisia, joissa voimme hyvin joustaa. Käytännössähän joustaminen on vain sitä, että antaa asian olla. Lähtökohtaisesti jokainen haluaa olla oikeassa ja kontrolloida tilanteita. Olemme itsekin paljon rennompia ja helpommin lähestyttävämpiä, kun opettelemme hölläämään kontrolloinnin tarvetta. Parisuhde on henkisesti tasavertaisempi ja rennompi, kun pienet asiat eivät muodostu jatkuviksi valtakysymyksiksi. Silloin myös keskinäinen luottamuksen ja turvallisuuden tunne parisuhteessa kasvaa.
Kaikissa näissäkin edellisissä kohdissa kiteytyy jo Buddhan esittämä selkeä ajatus:
If you light a lamp for someone else it will also brighten your path.
Mieleeni jäivät appiukkoni sanat miehen siskon hääpuheessa: Avioliitto on toisen palvelemista.
Tämän voi tietysti käsittää monella tavalla, mutta lopulta suurin oma onnellisuus saavutetaan vasta, kun opimme tekemään toisen onnelliseksi ♥.