Viikonloppu saaristossa

Viikonloppu saaristossa on ollut meille viime aikoina harvinaista herkkua, josta pääsemme taas viimein nauttimaan. Aika täällä on jäänyt tänä kesänä harmittavan vähälle, ja toivon tosiaankin että ensi vuonna tilanne olisi taas toinen.

Tänään on ohjelmassa hirvipeijaiset. Yleensä ne osuvat samalle viikonlopulle hirvestyksen kanssa, mutta tänä vuonna peijaiset ovat ensin ja vasta muutaman viikon päästä hirvestys. Silloin saareen kokoontuu yleensä taas paljon ihmisiä, vaikka muuten syksyllä on jo hiljaisempaa.

Yksi pariskunta on tehnyt saareen jälleen pysyvän kodin, muita taloja asutetaan kesäisin ja satunnaisesti viikonloppuisin. Saareen ei ole siltoja tai losseja, vain veneillä kuljetaan. Se on minusta oikeastaan ihanaa. Saari on oma maailmansa –  jo veneen irrottautuessa mantereesta, meri-ilmaa hengitellessä jää arkikin mantereelle. Toisaalta taas varjopuolena veneilyyn rajoittuneessa kulkemisessa on se, että viime vuosien huono jäätilanne on rajoittanut saareen pääsyä talviakaan.

Viikonloppu saaristossa

Tänään hirvipeijaisissa kokoonnutaan saaren seurantalolle, ja päästään nauttimaan muiden saarelaisten seurassa valtavaan pataan edellisen vuoden hirvestä valmistettua keittoa. Ennen sitä on tiedossa ulkoilua raikkaassa ilmassa – ja ehkä veneretki ulkosaareen, että pääsisimme laittamaan sielläkin paikkoja jo paremmin talven varalle.

Kuvat ovat viime saaristopäivästä naapuriniemeltä anopin kattamasta kauniista kalapöydästä.  Oli muuten kiva idea tehdä tilleistä nippu pieneen maljakkoon pöydän koristeeksi, tuoksua tuomaan ja tietysti myös napsittavaksi kaloille. Kalat ja tuore tilli on ehdottomasti yksi lempimakuyhdistelmistäni kaikkina vuodenaikoina.