Uusien aamujen mahdollisuudet

Jokainen aamu on uusi mahdollisuus. Ajatushan ei ole mitenkään uusi, niin kuin Budhhankin tekstistä huomaa. Jostain syystä tämä ajatus on vain ollut paljon mielessäni viime päivinä. Todennäköisesti se johtuu valon lisääntymisestä.

Olen aina olut herkkä valolle. Herään  siihen herkästi, mutta toisaalta minun on melkein vaikeaa sietää pimeyttä pitkään. Toki yritän ottaa siitä kaiken irti, tunnelmoida kynttilänvalossa ja nauttia syksyn ja talven mystisestä illoista. Valosta saan kuitenkin mielettömän paljon energiaa.

Siksi tämä aika vuodesta tuntuu kuin suurelta lupauksella. Kuin kaikki alkaisi taas alusta, kaikki olisi mahdollista. Myös se, että vuorokausi saa valon ja pimeyden vaihteluiden myötä selkeät rytmit, tuo luonnon taas lähemmäs ihmistä.

On upeaa herätä aamuisin valon jo sarastaessa tai kun tietää, että aurinko kultaa kaiken pian noustessaan. Juuri nyt tuntuu, että auringonnousu on ehkä kauneinta mitä tiedän. Se saa maagisesti valtaansa koko ympäristön. Se herättää kaiken henkeen ja energisoi meidät uuteen päivään.  Kirjaimellisesti tuntuu siltä, että uusi päivä alkaa puhtaalta pöydältä.

Sitä tunnetta, mitä olen sekä tavoitellut, ja välillä jo viime päivinä tuntenutkin, on tosi vaikeaa pukea sanoiksi. Kuulostaa liian klisee isältä, sanoa tuntevansa että jokainen päivä on uusi mahdollisuus. Siitä on kuitenkin kyse. Sen tunteminen pitäisi olla yksi elämän itsestäänselvyyksiä ja on jokaisessa pikkulapsessa sisäänrakennettuna, kuitenkin se on aikuisena niin vaikeaa. On paljon helpompaa kiirehtiä viikot läpi ja huomata, että taas on uusi perjantai.

Kuvat joltain satunnaiselta aamulta Thaimaasta Aavasta ennen auringonnousua.

Parhaimmillaan uuden päivän tunteminen puhtaalta pöydältä tarkoittaa minusta sitä, että päivänkaari selkenee. Päivä loppuu iltaan ja seuraavana aamuna eilisen painolasti on pyyhitty pois. Silloin voimme todellakin tavoitella mitä haluamme, luovana hetkenä vaikka kuuta taivaalta ; )

Tavallisempana hetkenä se tarkoittaa ehkä vapauden tunnetta. Jotain sellaista, jonka muistan tunteneeni viimeksi joskus lapsuudessa. Sellaisia hetkiä, jolloin voin olla vapaa vastuusta tai riskeistä ym. Voin tehdä sitä, miltä juuri sillä hetkellä tuntuu. Tai sitten ihan olla vaan.

Tuntuu, että tällainen asenne on terve ja tavoittelemisen arvoinen. Kun pystymme vapauttamaan itseämme raskaista tunteista, kuten kiireestä, syyllisyydestä, häpeästä tai velvollisuuden painolastinsta, ja keskittymään puhtaasti siihen hetkeen, jossa olemme,  olemme rennompia ja terveempiä, hengitämmekin paremmin, saamme happea elimistöön ja aivoihin ja täytämme sydämemme valolla ja tilalla. Kun siihen tilaan pääsee, ei ole väliä, käyttääkö sen meditoimiseen tai  rentoutumiseen kotona, liikkumiseen luonnossa, tehokkaaseen työntekoon, tai uuden ideointiin.

Pääasia on taidon oppimisella, sillä että osaa ja uskaltaa antaa itselleen uuden mahdollisuuden aina vaan useammin. Sehän ei tarkoita sitä, etteikö velvollisuuksia hoidettaisi. Päinvastoin, nekin voi hoitaa yksi kerrallaan, huolehtimatta samaan aikaan mistään muusta. Itse huomaan tällaiseen ajan ja ajattelun lisäävän omaa luovuutta ja uusien asioiden suunnittelua ja ideointia. On ihanaa innostua uusista pienistä ja suurista asioista.

Thaimaan joogaopettajamme (kuvassa, Gabeyoga) muistutti meitä joka aamu siitä, että englannin kielessäkin nykyisyys on lahja. Now is present.  And present is a gift. So today is a gift.

Nautitaan valoisista aamuista ja uusien päivien mahdollisuuksista <3