Unohtumattomat 72 tuntia Belfastissa

 

Viikonloppumatka Belfastiin alkaa olla takanpäin ja näpyttelen tätä postausta Amsterdamin kentällä, jossa odottelemme vielä pari tuntia lentoamme Helsinkiin.

Matka oli monessa mielessä ikimuistoinen. Tärkein (ja oikeastaan ainoa) syy lähteä marraskuun lopussa Pohjois-Irlantiin oli mennä katsomaan pojan lätkäturnausta. Hallissa oli uskomaton tunnelma, jengi voitti turnauksen ja otti samalla johtopaikan koko Amerikan 60 joukkueisesta yliopistoliigasta. Se tietysti piti tunnelman huipussaan koko reissun ajan.

Turnaus pelattiin Irlannin suurimmalla areenalla Belfastin rannassa (yläkuvassa vasemmalla). Areena on moninkertaisen brittien mestarin, Belfast Giantsin kotihalli. Lähes 10 000 paikkainen halli oli ratkeamaisillaan fiiiliksestä, kun meidän jengimme 80 henkisestä bändistäkin lennätettiin puolet paikalle. Yleisössä oli paljon myös paikallisia koululaisia, jotka pitivät todellista kanevaalitunnelmaa yllä tanssien ja laulaen.

Unohtumattomat 72 tuntia Belfastissa

Tyytyväisinä juuri totesimme, miten mahtava koko matkakokemus oli – ja sekin, että yllättäen pääsimme viettämään viikonlopun vähemmän tunnetussa matkakohteessa. Belfast on kaupunkina mielenkiintoinen yhdistellä vanhaa ja uutta. Se oli kukoistuksessaan maailman johtava laivanrakennuspaikka, samoin kuin monen muunkin raskasteollisuuden, tieteen ja kuninkaallisten yliopistojen keskittymä ja satamakaupunki. Itse muistan vieläkin sen lapsuuden ajan surullisen kuuluisista levottomuuksista, joista oli uutisia viikoittain. Ne saatiin päätökseen vasta -98.

Belfastin laivatellisuuden muistoksi rakennettiin Belfastin areenan viereen (alhaalla) valtava monumentaalinen Titanic-museo, Titanicin muistovuoden kunniaksi. Sen ympäristön alkuperäinen laivatelakka-alue ei ole enää toiminnassa, mutta paikalla on nyt mm. isot studiohallit, joissa kuvataan esim. Netflixin menestyssarjaa Game of Thronesia (Meillä sitä seuraa mies, omaan makuuni se on liian väkivaltainen). Filmiteollisuus onkin yksi Belfastin kasvualoja nykyään.

 2-kerroksiset bussit eivät ole punaisia, vaan yllättäen pinkkejä. Punaisia taas ovat Hop on hop offit, jolla itsekin ajoimme eilen kierroksen – suosittelen, se oli todella hauskasti ja kiinnostavasti kerrottu erittäin tiivis paketti historiaa, nykyaikaa ja tulevaisuutta.

Poikkeuksetta kaupungin ihmiset osoittautuivat erittäin ystävällisiksi, puheliaiksi ja ronskin huumorintajun omaavaksi kansaksi.

Ilma oli kylmä ja tuulinen ja sitä ei kukaan yritä edes kaunistella. Päinvastoin, kun ajoimme arvostetun asuinalueen läpi, meille esiteltiin maailman optimistisimman perheen koti; talo, jossa oli ulkouima-allas. Siihen sopivia kelejä tosiaan odotellessa, vaikka tuntuikin että paikalliset pärjäsivät meitä paljon vähemmillä varuteilla, vaikka emme itsekään mistään ilmaston kukkasesta ole kotoisin.

 Tärkeintä meille oli saada viettää vähän aikaa pojan kanssa pelien seuraamisen lisäksi. Siihenkin onneksi oli hyviä tilaisuuksia. Samalla saimme mahtavia uusia ystäviä muiden jengiläisten vanhemmista, jotka olivat tulleet seuraamaan turnausta Kanadasta, Jenkeistä ja Saksasta –  ikimuitoinen viikonloppu monessakin mielessä, josta riittää muisteltavaa varmaan vielä siellä keinutuolissakin.