Tyttären laatuaika lakanoissa on äidinkin onni
Lauantai!! Mieleeni jäi pyörimään eilisen postaukseni ajatustaulu WE DON´T NEED TO DO IT ALL. Se sopi täydellisesti näihin tyttärestäni viime viikolla nappaamiini kuviin. Nämä ovat luontevaa lauantaipostauksen kuvitusta, mutta erityisen minulle näistä tekee juuri ajankohta. Naputtelin konettani työhuoneessani, kun tyttö tuli koulusta ja huikkasi heit. Treeneihin olisi aikaa vielä pari tuntia. Muutaman minuutin päästä koputin tytön ovea ja näky oli tämä.
Tyttö oli järjestänyt itselleen täydellisen laatuajan valkoisissa lakanoissa. Aaaaaaahh!! Herkkuhetki äidin sydämelle! Flasbackissä tavoitin välittömästi tunnetilan siitä hetkestä, kun olimme muutama vuosi sitten kahdestaan Sharm eli Sheikhissä snorklailumatkalla. Varasimme hotellialueen ihanasta hemmottelu-spasta sarjan hoitoihin kuudeksi peräkkäiseksi päiväksi. Kuudeksi (!) ja oman tyttären kanssa – voisiko olla suurempaa luksusta! Eihän se sarja ilmainen ollut, vaikkei lähellekään Suomen vastaavien ylellisyyksien hintoja. Mutta vielä vuosien päästä koen, että lohkaisimme ison osan lomabudjetistamme aivan täydelliseen kohteeseen.
Paikalliset naiset tekivät meille aina snorklailuretkien jälkeen – ja ennen päivällisaikaa – toinen toistaan täydellisempiä mutakylpyjä, aromaterapeuttisia hauteita ja nautinnollisia öljyhierontoja – joiden jälkeen siirryimme täydelliselle illalliselle ja siitä vatsojemme viereen nukkumaan, herätäksemme ensimmäisinä nauttimaan notkuvista aamiaispöydistä.
Flashback tästä laatulakanahetkestä johti minut siihen hetkeen, kun eräänä hierontailtana oma hierojani hellästi taputteli minut täydellisestä rentoutuksesta aikamme loputtua, ja ohjasi kurkkaamaan verhon taakse. Siellä makoili nykyistä paljon pikkuruisempi tyttäreni kokonaan pyyhkeisiin kietoutuneena pötkönä, vain öjyiset hymyilevät, täydellisen rentotuneet ja autuaat kasvot näkyvissä. Tuntui, että sydämeni suli pieneksi rutuksi, kun konkreettisesti aistittava tyttären nautinto valtasi koko huoneen hierojia myöten ja painui ikuiseksi onnelliseksi muistoksi äidin mieleeni.
Juuri näitä hetkiä haluankin tyttäreni vaalivan, osaavan rakentaa, arvostavan ja toteuttavan. Pärjääminen koulussa, urheilussa ja koko muussa arkihärdellissä on armotonta jo lapsille ja nuorille. Kasvatamme täydellisistä tytöistä työelämään edelleen täydellisiä naisia, suoriutujia ja perfektionisteja. Tiedämme asetelman haasteet ja henkiset loukut ja silti ketjua on vaikea kakaista. Siksi arvoasteikkoni kärjessä on tyttären kyky ja halu järjestää voimahetkiä, nollauksia ja täydellistä nautintoa vaikka kesken arkipäivän, kun siihen vain on tilaisuus. Eikä siihen aina tarvita ylellistä spata, vaan valkoiset lakanat, värikäs välipalalautanen ja hyvä sarja riittävät. Tai ihan mikä vain, mikä tekee onnelliseksi. Tärkeintä kai on oppia, että näille hetkille pitää tehdä tilaa, nekin pitää rakentaa, ne eivät synny itsekseen.
Ja toinen tyytyväisyyden aiheeni oli tietysti tuon herkkulautasen sisältö. Silloinkin tunnen isoa ylpeyttä äitinä, kun tiedän jälkikasvun ymmärtävän ja arvostavan ruokaa, joka sekä maistuu hyvältä, että tekee hyvää ; ) Hyvää tekevää lauantaita!!
VHH välipalalautanen
Munakas kinkulla, juustolla ja vihanneksilla
Hedelmäpaloja