Tuore kalakeitto on paras kesäruoka saaressa

Ihan parasta on tuoreista ahvenista tehty keitto. Mies laski verkot upeassa auringonlaskussa . Päivä kirkastui tyynenä, mikä oli hyvä merkki sinänsä, etteivät verkot olleet sotkeutuneet liikaa, niin kuin joskus kovissa tuulissa käy. Lokit olivat jo asettuneet odottelemaan saalista rantakiville ja minä pulahtamaan virkistävän aamu-uinnin. 

Hyvä saalis taas tulikin. Olen aika onnekas, kun saan olla hyvän kalastajan vaimo ; ) Verkkojen tyhjennys käy nopeasti heti rannassa ja pian on taas ämpäri täynnä reilun kokoisia ahvenia – ja ranta lokkeja. Misä niitä aina ilmestyykin moninkertainen määrä tässä vaiheessa?

Mies perkaakin kalat heti rannassa. Saaressa keittiötöiminnat tehdään mahdollisimman pitkälle ulkona. Tänä kesänä ilmat ovat olleet saarieläämää ajatellen enemmän kuin suotuisia, vaikka meillä on ollutkin poikkeuksellisen vähän aikaa viettää merellä. Onneksi niistä vähäisistäkin hetkistä on sitten nautittu ihan täysillä upeissa keleissä.

Sain pussillisen fileitä pienen jääkaapin kylmäloeroon säilöttäväksi ja iso saalis lähtee suoraan kalakeittoon, joka on miehen bravuuriruokia.

Yleensä meillä ei syödä pahemmin leipää, mutta kalakeiton rinnalle kuuluu usein (100%) ruisleipä. Jo siksi, että jos  kalaan on sattunut jäämään ruoto, joka jumiutuu kurkkuun, saa sen kaikkein helpoimin leipäpalan avulla alas. Leipää on lisäksi houkuttelevaa uittaa herkullisessa liemessä.

Kalakeiton hiilareita voi hyvin säännöstellä perunamäärän mukaan. Pienet uudet perunat voi laittaa keittoon kokonaisina, jolloin ne on helppo jättää kattilaan tai poimia haluttu määrä omalle lautaselle. Muissa juureksissa onkin perunaa vähemmän hiilareita.

Tein aikaisemman postauksen tarkemmilla ohjeilla kalakeiton valmistamiseen täällä sekä tietoa kalaöljyistä täällä.