Tunne enemmän, suunnittele vähemmän (ja lopeta stressaaminen)
Tiedättehän niitä ihmisiä, jotka jo hyvin nuorena tietävät, mitä elämältä tahtovat. Heillä on usein valmiina jo peruskoulussa suunnitelmat omasta eläkeammatistansa ja perheluvustansa ja kotipaikkakunnastansa. Itse kuulun siihen ihan päinvastaiseen ryhmään.
Abivuotenani kouluuni tuli toimittaja, joka haastatteli minua ja muutamaa muuta oppilasta. Muuten olisin tietysti jo unohtanut koko haastattelun, mutta haastattelun sisältämä kirja on edelleen kirjahyllyssämme ja törmäsin siihen muuton yhteydessä pari vuotta sitten.
Silloin haastattelussa, 18-vuotiaana, kerroin haluavani maailmalle. Eli heti pois Suomesta kun lukio olisi ohi. Takaisin ei ollut tarkoitus pysyvästi tulla. Naimisiin suunnittelin meneväni ja perustavani perheen, mutta joskus yli 30-vuotiaana.
Kuinka kävi? Lähdin tosiaan maailmalle heti kirjoitusten jälkeen. Lähdin opiskelemaan Jenkkeihin, koska olin ihastunut sikäläiseen ilmapiiriin jo aikaisemmin vaihto-oppilas vuonna ja taidestipendi mahdollisti jatko-opiskelut.
En kuitenkaan saanut suoritettua yliopistoa siellä loppuun, kun isäni sairastui vakavasti Suomessa ja haluaisin jäädä kotiin perheen tueksi. Täällä jatkuivat opiskelut ja kivoja duuneja ilmestyi pian niiden jälkeen. En oikein edes muista, oliko tarkoitukseni lähteä takaisin jenkkeihin opiskelemaan, mutta yksi asia on johtanut toiseen ja jos sellaisia suunnitelmia oli, eivät ne ainakaan toteutuneet.
Entä sitten se perheen perustaminen? Nykyinen mieheni astui elämääni jo pian tuon haastattelun jälkeen jo ennen kuin sain kirjoitettua ylioppilaaksi ja lähdettyä sinne Jenkkeihin. Sekin oli yksi syy Suomeen pelaamiselle. Tosin miehellä oli tuohon aikaan sukellusliike ja suunnittelemme ja molempien yhteistä tulevaisuutta ja samassa maassa asumista Jenkeissä. Ehkä tuo kahdessa maassa asumisen aika on yksi syy siihen, että meillä on takana todella pitkä ja hyvä parisuhde. Ja toivottavasti edessäkin ; ) Parisuhde kahden mantereen välillä ei ole se kaikkein ihanteellisin ratkaisu. Ja kun siitä on selvitty, eivät pienet rypyt rakkaudessa jaksa edes kiinnostaa.
En varmaan ole ainoa, jonka suunnitelmat ovat muuttuneet perhesyistä tai parisuhdesyistä. Ja syitä on tietysti vaikka kuinka paljon muitakin. Elämää taakse päin katsoessani huomaan kuitenkin tehneeni elämäni tärkeät ratkaisut tunnesyistä. Jos olisi vain tehnyt suunnitelmia ja seurannut niitä välittämättä muiden suunnitelmista tai tilanteista, olisivat vuodet menneet ehkä ihan toisin.
Opin kuitenkin jo nuorena, että elämä heittelee eteemme yllätyksiä. Ne eivät mahdu valmiisiin suunnitelmiin, eikä niitä usein ole edes osannut kuvitella. Siksi jossain vaiheessa tajusin lopettaa suunnittelut. Samaa olen jatkanut tähän asti. Tottakai mietin erilaisia mahdollisuuksia ja haaveilen monistakin asioista.
Pyrin elämään elämääni niin, että se tuntuu mahdollisimman hyvältä. Läheisten ja muiden asiat ovat tärkeitä ja vaikuttavat kaikkeen tekemiseen. Ihania ja uusia tilaisuuksia putkahtelee eteen yllättävistä paikoista ja yllättäviin aikoihin. Kun en ole suunnannut omaan katsettani vain yhteen suunniteltuun suuntaan, olen paljon avoimempi elämälle ja sen tarjoamille mahdollisuuksille.
Ei ole yhtä ainoaa tapaa elää elämää oikein (päinvastoin), mutta tässä vaiheessa tiedän jo omalla kohdallani toimivan sen, että tärkeintä on harjoitella tuntemaan, mikä on oikein ja mikä on väärin ja tehdä valintoja ja elää sen mukaan.
Elämässä pitää pyrkiä iloon ja onnellisuuteen. Ei kenenkään elämä ole ruusuilla tanssimista, mutta onnellisuuteen ja mielialaan voi hyvin vaikuttaa ja pyrkiä luomaan iloa sekä omaan että muiden elämään. Pari viikkoa sitten Hesarissa julkaistiin laaja tutkimus. Siinä oltiin haastateltu suuri joukko vanhoja ihmisiä aivan heidän elämänkaarensa lopulla. Haastattelu oli kansainvälinen ja ihmisiltä kysyttiin, mitä he katuivat eniten elämässään ja minkä he olisivat tehneet toisin. Vastaukset yllättivät tutkimuksen laatijatkin. Ihmiset olivat sen ikäisiä, että he olivat kokeneet elämässään paljon erittäin vaikeita ja yhteiskunnallisesti rankkoja aikoja. Oletettiin, että heidän mielestään elämän kuuluu olla luonnollisestikin vaikeaa ja siihen vain kuuluu paljon stressiä.
Suurin osaa haastatelluista vanhuksesta kuitenkin sanoi katuvansa nimenomaan stressaamista elämässään. Vasta nyt, viimeisinä hetkinään, he ymmärtävät, että elämän tärkein tarkoitus on pyrkiä onnellisuuteen. Onnellinen elämä on se, mitään kuuluisi aina tavoitella. He olivat myös oppineet, että stressaaminen ja murehtiminen ovat olleet lähes aina turhaa. Ne eivät ole vaikuttaneet mitenkään asioiden kulkuun. Omalla murehtimisella ei ole pystytetty parantamaan asioita millään tavalla. Stressi on vain vaikuttanut omaan elämänlaatuun on heikentävästi.
Mitä enemmän on asioita stressannut, sitä enemmän murehtimiseen käytettyä aikaa katuu vanhempana. Oikeastaan tämän pitäisi olla ihan itsestäänselvyys. Elämä ei kuitenkaan ole niin helppoa tai oikeastaan koko elämä on jonkinlaista harjoittelua.
Minusta tuon tutkimuksen tulos kuitenkin vahvisti entisestään sitä ajatusta, että tunteiden ja hyvään oloon pyrkimyksen pitää ollaan elämän päätöksiä ja suuntia määräävä tekijä. Eikä tunteita ja analyyttistä ajattelua voi edes erottaa. Mehän keräämme koko ajan valtavasti kokemuksia omaan kokemusten pankkiimme ja alitajuntaamme. Kun mietimme elämämme ratkaisuja ja saamme vahvan tunnetilan ja vaistomaisen reaktion siitä, miten pitäisi toimia, sisältyy tuohon vaistomaiseen tilaan valtava määrä omia kokemuksiamme ja niiden tuottamaa analyysiä ilman että edes huomaamme sitä.
Ehkä se, mitä voimme länsimaissa harjoitella lisää, on myös empatia ja muiden tunteiden huomioonottaminen. Niin kuin buddhalaisuuden perustajaa Siddhartha Gautama sanoi, ainoa tie ihmisten onnellisuuteen ja kärsimyksen poistamiseen ja omaan hyvänolon tunteeseen on muiden auttaminen.
Postauksen kuvat ovat taas Thaimaan Khanomista, Aava Resortin rannalta, josta löysin tammikuussa kaikkia aisteja hellivän hyvänolon paikan. Sellaisen, joka monille suomalaisille löytyy omasta mökkirannasta tai mummolan pellon reunalta. Ainakin muutaman kuukauden kuluttua ; )
Kommentit (2)
Ensinnäkin, aivan ihania kuvia jälleen kerran! Toisekseen, ahmin tekstisi jokaisen sanan, sillä tunnen todella vahvaa yhteytta ajatuksiisi elämästä ja sen tarkoituksesta. Olen aivan viime vuosina tehnyt samantyylisiä oivalluksia ja elämäni on muuttunut hirveästi onnellisemmaksi, vaikka on tavallaan pysynyt samana. Pian on kuitenkin myös aika vähäm isommillekin muutoksille,tunteeseen ja intuitioon luottaen <3 kiitos hyvästä postauksesta!
Kiitos ihanasta kommentistasi, Tiina <3 Ihan liikuttuneena täällä luin sen. Hienoa, että olet kokemassa pian uusia asioita ja muutoksia elämässäsi. Toivon niihin paljon iloa, valoa, onnea ja menestystä <3