Syntymäpäivähetkiä ja ajatus ikääntymisen etuoikeudesta

Kun avasin silmäni ja katsoin eilen kellonaikaa puhelimesta, näin ensimmäisenä Siennan, toisen tällä viikolla meillä hoidossa olevista koirista <3 Pian Aapo, se toinen, ilmoitti makuuhuoneen ovella, että onnittelulaulusaattue on saapumassa.

Laulusaattue. Juliaana keksii ihania lahjoja. Saimme aikoinaan kristallimaljakon häälahjaksi. Se oli ahkerassa käytössä, kunnes siitä pari vuotta sitten tipahti pohja kesken tiskauksen. Rakastan valkoisia ruusuja (tai oikeastaan kaikkia kukkia) ja nyt Juli oli ostanut niitä ja löytänyt niille vielä kierrätettynä samanlaisen maljakon <3

Herkkuaamiaista ja ihanaa seuraa  <3

Minulta kysyttiin taas, mitä toivon syntymäpäivälahjaksi? Mieitin mielessäni ja suurella kiitollisuudella sitä vastausta, joka päässäni syntyi. Mitäpä voisin toivoa? Olen terve ja onnellinen. En voisi toivoa parempaa perhettä. Lasten tultua nuoriksi aikuisiksi, meistä kaikista on kasvanut toistemme parhaita ystäviä. Ihania ihmisiä on muutenkin ympärilläni. Teen töitä, joista pidän, sellaisten ihmisten kanssa, joista pidän. Asun merellä, mistä olen aina unelmoinut. Minulla on jo niin paljon… paitsi oma koira. Ok, toivoin koiraa. Niin kuin joka vuosi sen jälkeen, kun oma rakas koirammme nukkui pois. Ja tänä synttärinä sain noin kymmennen (pehmo)koirani. Tämä on mieheni valitsema Nöpö, jolla on aika tunteelliset silmät.

(P.S. Meillä on muutenkin aika korkea lapsellisuusaste kotona…)

Päivään mahtui muutaman tunnin tiivis ja kiireinen työpäivä. Ja paljon muitakin kivoja hetkiä.  

Ilme yin-joogan jälkeen.

Ja illalla ruokaa odottamassa miehen kanssa. Ja sen jälkeen kävin vielä toisen kerran pulahtamassa meressä, mistä sain energiaa kodin pikasiivoukselle. Pitkä ja kivan päivän jälkeen nukuinkin taas poikkeuksellisen hyvin.

Tätä kirjoittaessani tuli mieleeni taas tärkeä ja ajatuksia herättävä syntymäpäivään liittyvän viesti tammikuulta, jolloin vierailimme pojan yliopistolla New Yorkissa ja asuimme paikallisen pariskunnan talossa – kun he itse olivat matkoilla. Heidän kauniin talonsa seinällä oli valokuvia nuoresta pariskunnasta, perheen tyttärestä ja tämän miehestä, jotka olivat menehtyneet traagisesti auto-onnettomuudessa. Kuvien keskellä oli kehyksissä lause, jossa kehotettiin nauttimaan jokaisesta syntymäpäivästä ja erityisesti vanhenemisesta, koska se on etuoikeus, joka monilta on otettu pois. Viisas ajatus ja niin totta.

Kiitos kaikille ihanille muistamisesta <3.