Maapallomaanantai: suomalainen kesämökkeily on ekoteko
On ilo nähdä, miten kotimaan matkailu ja kesämökkeily nostavat suosiotaan. Blogia pidemään seuranneet tietävät, minkälaisiä mökki- ja meri-ihmisiä meidän perheemme on. Jo lasten ollessa pieniä kesät kuluivat mökillämme ulkosaaressa paljain jaloin kallioilla ja metsissä juoksennellen ympäri saarta. Lämimimpinä kesinä uitiin naapurisaareen, kylminä saunottiin jo aamulla ja hypittiin isoissa aalloissa, eikä meno ole juurikaan siitä muuttunut.
Suomalainen kesämökkeily on ekoteko
Saarellamme on neljä pientä rakennusta. Yksi sauna, jossa on yksi leveä laude löhöilyyn (miksi muuten saunoissa niin usein on monessa tasossa kapeat lauteet?). Lauteen päädyssä on iso ikkuna, jota meillä on aina kutsuttu maailman parhaaksi tv:ksi. Siitä voisi tuijotella loputtomiin merta; sen lainehtimista, joutsenia ja laskevaa aurinkoa. Siellä todellakin unohtuu aika, eilenkin saunoin pari tuntia ja uin hyytävän virkistävässä vedessä 7 kertaa.
Saunan takana tuulilta suojassa on pieni aitta, jossa lapset nukkuivat kahdestaan jo ihan pieninä. Siitä sivuun kallion päällä on hieman isompi aitta ja savusauna rakennuksessa, joka on siirretty saarelle aikanaan mieheni ollessa vasta lapsi appiukon kotitilalta Hämeenkyröstä. Siellä se oli palvellut pienenä navettana.
Neljäs rakennus on ”päämökki”, sekin pieni, saarelle samoihin aikoihin siirretty, myös käsinveistetystä hirrestä tehty vanha savuriihi, jossa kuivatettiin leipiä sen alkuperäisessä käytössä. Käsinveistettyjen hirsien laskennallinen ikä on noin 200 vuotta eli näistä pienistä ihanista rakennuksista nautitaan vielä todennäköisesti pitkään.
Kaivoa ei ole, sitä ei näin ulos saaristoon oikein saakaan tehtyä ilman meriveden sekoittumista kaivoveteen. Juoma- ja ruokavesi tuodaan saarelle. Merivettä käytetään kaikkeen muuhun, myös peseytymiseen, pyykkiin ja keitettynä tiskaamiseen. Niin on tehty aina. Hiuksetkin muuten rakastavat merivesipesua.
Päämökki ja lasten aitta sähköistettiin 25 vuotta sitten. Yhä vieläkin sama pieni aurinkopaneli riittää hyvin kaikkeen nykyiseenkin sähkön tarpeeseemme myös pilvisinä viikkoina. Sillä ladataan puhelimet ja läppärit. Mökissä on yksi lamppu keittiönurkkauksessa, yksi ruokapäydän päällä ja yksi lukulamppu. Aitassa on yksi lukulamppu.
Jääkaappi on alkuperäinen, yli 30 vuotta vanha ja toimii yhä. Onneksi, koska kaasujääkaappeja ei ole enää edes kovin helppoa löytää. Kaasupullot riittävät jääkaappiin, hellaan ja ulkogrilliin pariksi vuodeksi. Ulkona on muurikka ja pieni perusgrilli, koska mereltä puhaltava tuuli saisi ison grillin syömään ihan turhan paljon kaasua. Busterilla ei viitsi kuljettaa mantereelta ylimääräisiä tavaroita, kuten vaihtaa kaasupulloja turhan usein.
Mutta ah se ruoka. Se ei ole kiinni hienoista keittiölaitteista. Tuoretta kalaa saaraan suoraan merestä, mustikoita pensaista, kotimaisia makeita tomaatteja, tuoksuvia yrttejä ja paljon salaattia. Grillissä tai muurikassa tirisee iltaisin lasti kasviksia, grillijuustoa, -lihaa tai -kanaa.
Saaren kalusteet ovat ”kiintokalusteita”. Viimeksi kun talvella korkealle noussut meri oli vienyt pöydän, uusi tehtiin vanhasta laiturista. Eikä voisi olla kauniimpaa pintaa kuin auringon ja meren epätasaiseksi harmaannuttanut vanha puu. Kaappitilaa on juuri tarpeisiin eli mitään ylimääräistä tavaraa ei saareen edes haluta tuoda. Eikä siellä paljoa tavaroita tarvitakaan. Aina ollaan ulkona, kun voidaan. Vain isoja myrskyjä ihaillaan sisältä kynttilöiden ääreltä.
Päivät mökillä täyttyvät perusjutuista. Aamulla keitetään teet ja kahvit ja syödään aamupala ulkona rannassa. Pulahdan mereen ja teen aamujoogan kallioilla. Rannassa päivät myös päättyvät auringonlaskuja ihaillen. Taas eilen totesin, että päivät kuluvat uskomattomat nopeasti saaressa, vaikka mitään sellaista, jota kaupungissa lasketaan tekemiseksi, ei edes ehdi tehdä. Perusjutut täyttävät ajan; kivikävelyt ja saarikierrokset, saunomiset ja uimiset, ruoanlaitot ja pitkät ruokailut, uimiset ja rantajogat. Siinäpä se. Eikä mitään muuta kaipaakaan. Tämä on parasta ja kauneinta.
Pientä puuhastelua ilmaantuu ihan luonnostaan. Joskus korkea meri on hajottanut laiturin ja se keräillään ja kootaan uudelleen. Joskus myrsky on kaatanut puun, joka siivotaan ja palastellaan saunapuiksi. Lempiruokani ahvensopan valmistumista edeltää se, että mies vie illalla verkot, hakee na aamulla, perkaa kalat ja putsaa verkot.
Aika samanlaista on useimpien suomalaisten mökkielämä. Paitsi mukavuuksia on nykyään monissa paikoissa enemmän. Niin meilläkin. Rakastamme saaristoa. Mutta koska tänne omaan kesäparatiisiimme ei pääse talvisin välissä menevän sulana pidettävän syväväylän takia, rakensimme reilu 10 vuotta sitten lähempänä mannerta olevaan, suurempaan saareen talviasuttavan talon. Siellä on naapureita, sähköpatterit ja kaivo. Silti sielläkin nautitaan eniten luonnon läsnäolosta kaikkialla.
Silti kaikesta yksinkertaisuudesta huolimatta, ja ehkä juuri siksi, parasta kesässä ja rakkain paikka meille kaikista on luotoinen pieni ulkosaari. Saaristolaiset välillä toteavatkin nykyisten vihreiden ajatusten olleen heille täysin luonnollinen osa arkea ihan aina, eikä perinteistä saaristoelämää voi oikein muuten elääkään.
Me suomalaiset saamme olla ylpeitä mökkikulttuuristamme. Monilla on rakas paikka omalla tai sukulaisten mökillä, lapsuuden mummolassa, siirtolapuutarhassa tai jossain muualla luonnon äärellä. Mökkielämä on jo sellaisenaan suuri ekoteko ja osoitus siitä, minkä olen niin monessa maapallomaanantaissakin todennut; joka kerta kun toimimme luontoa kunnioittaen, teemme hyvää myös itsellemme. Ihminen on osa luontoa ja olo on paras silloin, kun elää luonnon kanssa sopusoinnussa ja tasavertaisena.
Mökillä luonto antaa enemmän kuin mikään muu, eikä siltä tarvitse ottaa yhtään liikaa. Parasta on vuorokauden ja vuodenaikojen vaihtelut, luonto ja hiljaisuus. Sitä on tarjolla Suomessa paljon. Meren rannoilla ja saarissa, tuhansien järvien äärellä, metsissä ja peltojen laidoilla.