Sisäinen valo

Valo näissä kuvissa sekä marraskuu saavat minut ajattelemaan valoa. Valon puutee tekee kaiken usein raskaammaksi.

Marraskuussakin on ihanaa törmätä ystävään, josta huokuu lämpöä. Rakastan ihmisiä, joiden sisäinen valo loistaa selvästi. Ne, joiden hymy, lämpö, ​​ilo ja ystävällisyys tekevät toisista onnellisempia.

Arvostan heidän vahvaa halua ja kykyä tukea ilmapiiriä myös muiden puolesta. Heillä on tärkeä rooli Suomen pitkässä talvessa, joka voi olla haastava monin tavoin.

On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että heidän elämässään on samat ylä- ja alamäet kuin kaikilla muilla. Silti heillä on aina voimaa hymyillä ja kysyä, miten muut voivat.

Heidän hymynsä ei kuitenkaan ole feikkiä, vaan aito lämpö, ​​joka toisinaan voi olla heidän oma  selviytymiskeinonsa. Heillä on taito ja halu tuntea ja jakaa kauneutta ja lämpöä silloinkin, kun monet muut eivät jaksaisi.

Heillä on myös taito löytää kiitollisuuden ja onnellisuuden jyviä joka päivä, vaikka he voivat samanaikaisesti kerätä palasia sisäisesti. Ja molemmat tunteet ovat yhtä totta, suru ja onnellisuus voivat kulkea käsi kädessä samaan aikaan.

On meille kaikille tärkeää muistaa, että se aina hymyilevä naapuri, ystävä tai sukulainen saattaa myös tarvita tukeamme. On hyvä idea antaa hänelle vuorostaan hetki ja kysyä, haluaako hän puhua ja avautua omista asioistaan. Vaikka kuppi teetä.

Kuten sanotaan…

“Always be kind, you never know what someone else is going through.”

Kuvat ovat Karpathosin rannalta päivän viimeisten auringonsäteiden loistaessa vuoren takaa.