Say Cheese!

Nykyään juustot ovat ehkä suurinta naposteluherkkuani. Olen tyytyväinen, että VHH-ruokavalio muokkaa makuakin paljon terveellisemmäksi. Aikaisemmin olisin varmaankin nimennyt suklaan ykköseksi naposteluherkkulistallani.  Silloin suklaapatukka myös usein sujahti kaupan kassalla ostoksiin ja heti maksamisen jälkeen suuhun. Nyt jos menen nälkäisenä kauppaan, herahtaa vesi kielelle lähinnä juustotiskillä. Ihania juustojahan on paljon. Tänä vuonna yhdeksi suosikkivalmistajakseni on noussut kotimainen Riitan Herkku.  Eilen kauppakärryyn tipahti valkosipuligouda, joka ei sitten kauaa pöydällä säilynytkään. Minä en ole ainoa perheemme juustohiiri. Tytär tulee hyvänä kakkosena. Valkosipuligoudaa oli takoitus nautiskella pitkin iltaa, mutta se tekikin kauppansa jo ruuanvalmistumisen yhteydessä.
Sama kohtalo kävi edellisellä kauppareissulla palalle Riitan Herkun Chilikermajuustoa. Väsyneenä kotiin tullessa kaadoin itselleni pienen lasin punaviiniä ja otin esille kourallisen pähkinlitä ja lähes hiilarittoman hillon juuston kaveriksi. Kokkaushetkestä tulikin siis herkkuhetki.
Kaikki Riitan Herkun juustot eivät ole Suomessa valmistettuja, mutta valikoima on todella laaja ja jokainen maistamani yksilö on ollut erinomainen. Laadukkaat raaka-aineet ja fantastiset makuyhdistelmät kuvaavat kaikkia Riitan Herkun juustoja – ja huom. tämä teksti ei ole sponsoroitu 🙂 Viimeksi kun pari ystävää oli meillä istumassa arki-iltaa, laitoin pöytään valikoiman erilaisia herkkupaloja; Merisuola ja yrttikermaa, Tsatsikigoudaa, Välimeren Goudaa ja Viherhomejuustoa. Kaikki olivat yksimielisiä juustojen ihanuudesta, eikä niitä osattu laittaa edes paremmuusjärjestykseen.

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *

Revontulia Helsingissä

Kylmää on. Ja kaunista. Aamulla tuntui, että koko ilma oli täynnä jäätynyttä sumua. Ajoin merelle nähdäkseni aika sykähdyttävän valoilmiön. Horisontti esitteli samaan aikaan kaunista auringonnousua ja useita revontulen näköisiä valoilmiöitä. Teknisesti kyse taisi olla enemmänkin sateenkaaren tapaisesta ilmiöstä, mutta sadettakaan ei ollut – jääkaari?? Ottaessani muutaman kuvan kauniista maisemasta, onnistuin myös palelluttamaan paljaan käteni oikein kunnolla. Merituuli yhdistettynä reippaaseen pakkaseen on aika hyytävä yhdistelmä.
Onneksi olen viimein (varmaan ensimmäistä kertaa ikinä) onnistunut löytämään vilukissan lämpimänä pitävän talvitakin. Tämän talven takkien tiimalasimuoto tekee mahtavia ilmataskuja, jotka säilövät lämpöä. Aluksi vähän vierastin alaosan pallomaista muotoa, mutta näillä pakkasilla olen täysin vakuuttunut sen erinomaisuudesta.

*Takki  on muuten hollanitilaisen Discoveringin (täällä), jonka tämän talven ja ensi kesän mallisto sisältää paljon kivoja takkeja. Hankin sen samaisesta ystävänpäivämyynnistä, josta täällä blogissakin vinkkasin.

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *