Päivä ystävyydelle
Hyvää Ystävänpäivää!!
Minusta on upeaa, että Suomessa vietetään Valentinen päivää erilailla kuin muualla. Esimerkiksi Jenkeissä on kyse enemmänkin siitä rakkaan kanssa vietettävästä päivästä, kun Suomessa ystävänpäivä on nimenomaisesti pyhitetty ystävyydelle. Ja kun mitään muuta vastaavaa päivä ei maailmalla (tietääkseni) ole, voisi ajatella, että meillä on aika ainutlaatuinen ja kansainvälisestikin merkittävä juhlapäivä tänään.
Kun mietin mitä ystävyys minulle merkitsee, on vastaukseni varmasti aika erilainen kuin se olisi ollut 10:n vuotta sitten, tai minkälainen se olisi 10:n vuoden päästä. Ruuhkavuosina aikaa ei kenelläkään tunnu olevan liikaa. Se käytetään työhön, parisuhteeseen, perheeseen, sukulaiseen, kotiin ja ehkä johonkin harrastukseen. Tai sitten korostuneesti johonkin näistä. Siitä eteenpäin ystävien määrä korvaa laadun.
Toki ympärillä ja ”verkostoissa” (en kyllä edes pidä koko sanasta) on paljonkin ihmisiä, mutta mietinkin, mikä minulle tekee ihmisestä oikean ystävä. Ja keksin kaksi määritelmää. Yksi on ainakin pitkä ystävyyssuhde. On sellaisia ystäviä joiden kanssa tapaa vain harvoin, ehkä kerran pari vuodessa. Ja silti he ovat tosi tärkeitä. Hurjaa ajatella, että he ovat tunteneet minut kauemmin kuin mieheni tai lapseni tai kukaan työtoverini. Silloin ystävyys on niin lujalla pohjalla, että vaikka nähtäisiin omien kiireiden ja elämäntilanteiden takia vain harvoin, ei ystävyyttä tarvitse koskaan kyseenalaistaa. Small talkkeja ei tarvita, päinvastoin. Tosi ystävän kanssa voi puhua mistä tahansa. Ystävän kanssa keskustelu onkin parasta terapiaa. Ystävään voi aina luottaa, ei tarvitse esittää mitään, ei pelätä kasvojen menettämistä tai rakentaa rooleja. Jos ollaan tunnettu jo ennen aikuisikää, olisi ihan turha mitään rooleja rakentaakaan.
Kun nähdään, otetaan siitä ajasta kaikki irti. Tehdään jotain kivaa tai mennään vaikka vain kävelylle ja yksinkertaisesti pidetään toisemme ajantasalla arkemme tärkeistä jutuista. Ja tämä onkin sitten se toinen seikka, josta hyvät ystävät tunnistaa. Ystävä on sellainen henkilö jonka kanssa on niin samalla aaltopituudella, että hänen kanssaan haluaa jakaa ne omaa mieltä painavat jutut yhtä hyvin kuin innostuksetkin.
Mitä enemmän ikää tulee, sitä harvemmin tosi ystäviä tarttuu matkan varrella mukaan. Mutta ne jotka tarttuvat ja jäävät, ovat sitäkin tärkeämpiä. Silloin toinen on kiinnostava, hänen seurassaan viihtyy heti alusta asti, omataan ehkä samanlaisia kokemuksia ja päästään heti vertaistukiasteelle ; ) Vaikka joogaryhmästä, matkalta tai omien lasten harrastusten kautta voi syntyä nopeasti syvä ystävyys myös äitien tai isien kesken.
Vuodatuksen päätteeksi; Ystävä on sellainen henkilö, josta saa voimaa silloin kun sitä eniten tarvitsee. Useimpien tuttujen kanssa voi pitää hauskaa, mutta kun on mieli maassa tai aivan puhki, valitsen ainakin itse mieluiten joko yksinolon tai sen erityisen hyvän ystävän seuran. Sen joka tuntee minut kaikkein parhaiten ja josta saan voimaa, kun sitä tarvitsen. Tästä tulikin mieleeni (ja tätä pitääkin muistuttaa itselleni), että on tärkeää arvostaa hyvissä ystävyyssuhteissa myös sitä oikeasti kivaa laatuaikaa. Ystävät eivät ole vain toistensa terapeutteja, vaan täytyy panostaa myös siihen yhteiseen kivaan aikaan, vaikka sitä olisikin harvemmin. Kuulostaa muuten ihan parisuhdeterapialta ; ) Taas tulee mieleen se ihanan naistaiteilijan, Georgia O´Keeffen ajatus:
Nobody sees a flower really;
it is so small.
We haven’t time,
and to see takes time –
like to have a friend takes time.
P.S: täällä odotetaan jo innostuneesti parin kaveripariskunnan kanssa vietettävää ystävänpäiväbrunssia!
P.S.2: Ennen brunssia piti saada vain kevyttä aamusyötävää. Olipa hauska törmätä sittarissa näihin söpöihin ja raikkaisiin teemaan sopiviin herkkuihin.
P.S: täällä odotetaan jo innostuneesti parin kaveripariskunnan kanssa vietettävää ystävänpäiväbrunssia!
P.S.2: Ennen brunssia piti saada vain kevyttä aamusyötävää. Olipa hauska törmätä sittarissa näihin söpöihin ja raikkaisiin teemaan sopiviin herkkuihin.