Naisenergiaa hyvistä ystävistä

NAISENERGIAA on meidän talo ollut täynnä tämän viikonlopun ; ) Perjantaina oli yökylässä 9 tyttären koulukaveria uudesta lukiosta. Halusin tehdä heille illallisen ja pääsin samalla vähän tutustumaan uusiin ihaniin ystäviin!! En tiedä, johtuiko siitä että kaikki olivat urheilijoita ja nuoria naisia vai mistä, mutta ihanan povitiivista energiaa ja yhteishenkeä porukasta huokui. 

Kaikki vanhemmat ovat varmaan yhtä iloisia lastensa ystävyyssuhteista. Vanhempina tiedämme, että osa niistä voi jakua läpi elämän ja että ystävät ovat yksi elämän kantavia voimia. Ystävät keventävät kummasti ajatuksia ja irrottavat meidät arjen haasteista. Toisaalta, parasta terapiaa on kaataa koko lasti ystävän kuunneltavaksi silloin kun siltä tuntuu. 

 Tänään taas meillä syötiin sellainen kevyt kuuden tunnin brunssi omien kouluaikaisten ystävieni eli “Viisikon” kesken (+ laajennettuna muutamalla jälkikasvin edustajalla). Tytär oli myös mukana ja totesikin äsken, kun tulimme pieneltä sulattelukävelyltä: “Äiti, me syötiin aamiaista koko päivä!”.  Ruokapöytämme tuolit ovat vanhat korituolit tyynyinen ja jossain vaiheessa niihin valahtaessa huomaa illallisen jatkuneen yömyöhään tai aamiaisen iltapäivään. Ja sehän oli taas tarkoituskin. Mikäs sen parempaa, kuin pitkä pöytä täynnä yhdessä valmisteltuja ruokia, hyvää seuraa, naurua ja rentoutumista. Eikä kiirettä minnekään.

Mitä enemmän tulee ikää, sitä enemmän osaa myös arvostaa hyviä vanhoja ystäviä. Yhteinen historia mahdollistaa toisen tuntemisen ja ymmärtämisen. Vanhat hyvät kaverit ovat kuin osa omaa henkistä kotia. Sitä turvapaikkaa, jossa voi olla oma itsensä ja jonne jokainen on aina tervetullut ja hyväksytty. Sellaisten ystävien seura voimaannuttaa ja energisoi joka kerta. Työelämässä monet asiat muuttuvat ja asioista kilpaillaan ja stressaannutaan. Vanhat ystävät ovat niitä harvoja “itsestäänselviä” asioita, joiden eteen ei tarvitse tsempata. Ja joiden kanssa voi rauhassa jakaa kaiken haluamansa. Jos he ovat olleet lähellä ja jakaneet ilot ja surut lapsuudesta saakka, tulevat he olemaan siinä vielä vuosikymmeniä jatkossakin. 

Tämä taulu (alla) sai muuten seuraa, kun tein uusia suuria maalauksia viime viikolla ja mies sai ne ripustettua viikonlopuksi seinille. Täytyy kuvata nekin tänne ja jakaa pari käytännöllistä ideaa omaa taidetta tekeville. 

Ai niin, oikein hyvää ensimmäistä adventtia! Minun joulufiilikseni alkaa yleensä heräilemään vasta joskus itsenäisyyspäivän jälkeen ja juuri nyt tosiaan tuntuu, että meillä lähitulevaisuudessa syödään enemmänkin trooppisia ja raikkaita herkkuja ; ) 

pakastemustikoita

pakastemansikoita

mangoa

turkkijogurttia