Naisen ja miehen aivojen erot – huikean kiinnostavaa luettavaa

Tänä kesänä olen saanut taas pitkästä aikaa luettua monta kirjaa kannesta kanteen. Tykkään paljon lukemisesta. Se rauhoittaa mielen tehokkaasti ja hyvistä kirjoista oppii aina uusia asioita ja saa hyviä inspiraatioita.

Yksi kesän suosikkikirjoistani oli Naisen aivot, miehen aivot – Onko aivoilla sukupuolta?. Se on jo aiheena todella kiinnostava ja kirja tempaa mukaansa heti alusta asti. On ihan selvää, että mies ja nainen ovat täysin erilaiset ihmiset. Silti eri sukupuolten aivojen erilaisia ominaisuuksia on tutkittu yllättävän vähän. Viime vuosina, kun tutkimusmenetelmät, lähinnä kuvauksen kautta, ovat edistyneet huimaa vauhtia, on alkanut tulla mielenkiintoisia havaintoja suuristakin eroista.

Kirja tuo kuitenkin esille, ainakin itselleni aivotutkimuksen fanina, isona yllätyksenä sen, että kansainvälisissä asiantuntijapiireissä aiheelle on niin voimakasta vastustusta. Erilaisuus sekoitetaan hämmentävästi eritasa-arvoon. Koetaan, että erilaiset aivot ovat jotenkin eri tasa-arvoiset. Esimerkit kertovat, kuinka suurta vastustusta uusia löydöksiä tehneet tutkijat ovat kohdanneet. Kuinka moni on pyrkinyt todistamaan tyhjäksi selkeät ja kiinnostavat konkreettiset tutkimustulokset. Ruotsalainen kirjailija, aivotutkija Markus Heilig kertoo kuitenkin kirjoittaneensa koko kirjan ihan päinvastaisista lähtökohdista, nimenomaan tasa-arvoisesti kaikkien hyvinvoinnin puolesta, ja vasta omien tyttäriensä maailmankatsomuksen ymmärrettyään.

Naisen ja miehen aivojen erot

Hän tuo huikeiden esimerkkien kautta esille, kuinka tärkeää olisi tietää enemmän ja ottaa huomioon aivojen erilaisista ominaisuuksista. On esimerkiksi suuri riski, että iso osa pojista jää reilusti tyttöjä huonompaan asemaan pohjoismaisessa koulusysteemistä, joka vaatii molemmilta samaan aikaan niitä ominaisuuksia, jotka tyttöjen aivoissa ovat biologisen kehityksen kautta jo kypsyneet ja useimmilla pojilla kypsymässä vasta vuosien päästä, kun aika ja tytöt ovat jo ajaneet opiskeluissa ohi.

Kirjailija ottaa kantaa mielenkiintoisesta näkökulmasta myös moniin ilmiöihin, jotka on kehitetty edistämään tasa-arvoa modernissa yhteiskunnassa, mutta jotka saattavatkin toimia ihan päinvastoin, jos ei naisen ja miehen synnynnäisiä aivojen eroavaisuuksia tunnusteta tai edes tiedetä.

Onkin ehkä turhaa tehdä naiskiintiöitä sellaisiin paikkoihin, jotka on rakennettu miehen ominaisuuksille tai todeta, että naisella on yhtäläinen oikeus alkaa kaivinkonekuljettajaksi, joka tienaa kymmeniä prosentteja enemmän kuin vaikkapa sairaanhoitaja, kuin miehelläkin. Kun suurin osa pojista, oma poikani mukaanlukien on jo muutaman vuoden ikäisenä haltioitunut työmaakoneista ihan biologisten ominaisuuksiensa vuoksi – ihan päinvastoin kuin siskonsa. Olisiko nainen kaivinkoneen kuljettajana onnellinen? Tuntisiko hän tekevänsä sellaista työtä, joka on hänelle itselleen tarkoituksenmukaista? Olisi tärkeämpää rakentaa yhteiskuntaa niin, että molempiensukupuolten ominaisuudet tiedttäisiin ja kaikilla olisi yhtäläiset mahdollisuudet menestyä elämässä itselle merkityksellisellä tavalla.

*Kirja saatu blogiin arvostelukappaleeksi.