Mitä kaipaisin Suomesta?
Sinisen sävyt. Värit ovat selvästikin tällä viikolla pinnalla ajatuksissani. Viikko alkoi oranssilla ja tämä on ihan selkeästi sininen päivä. Siksi kai keräsin tähän sinisen sävyisiä kuviakin, kävelyllä kameralle tallentuneita sinisiä hetkeä. Mistäköhän johtuu, että suurin osa ihan ensimmäisenä mullasta työntyvistä kevään kukista on sinisiä. Vai huomaanko minä ne vain paremmin kuin muut luonnon tarjoamat värit?
Silloin kun sininen oli muotia sisustuksessa, minäkin hurahdin siihen ihan täysin. Jossain vaiheessa aika ajoi siitä totaalisesti ohi ja nyt se on tehnyt taas jo pari vuotta paluuta, tosin paljon hillitymmässä mittakaavassa.
Oli helppo sanoa, että oranssi merkitsee minulle energiaa, herkullisuutta ja iloisuutta. Mutta entä sininen sitten? Liike-elämässä ja markkinoinnissa sininen yhdistetään luotettavuuteen ja vakauteen, kuten pankkeihin ja vakuutusyhtiöihin. Sininen on tasainen, seesteinen ja useimpien silmään kaunis väri.
Minulle se on ensimmäisenä meri ja taivas. Tai ainakin silloin kun valo on Suomessa parhaimmillaan. Suomen lippu ja perinteiset isänmaalliset laulut tekevät siitä myös suomalaisuuden värin. Ehkä se onkin Suomelle sopiva väärin. Suomalaisia pidetään luotettavina. Suomalainen luonne on moneen maahan verrattuna tasainen ja tyyni. Suomi on yksi maailman turvallisimpia maita ja Helsinki pääkaupunkeja. Meillä on tuhansia järviä ja paljon merenrantaa. Kai näitä kaikkia voidaan pitää kuuluvana siniseen väärin ja sen symboliikkaan.
Ja se suurin syy miksi varmaankin höpisen näitä sinivalkoisia, isänmaallisia asioita juuri nyt, on että saamme viimein huomenna pojan kesäksi kotiin toiselta puolelta maailmaa. Itse samanikäisenä ulkomailla asuneena varmaankin käyn läpi niitä tunteita, joita kotimaahan palaaminen herätti.
Ja vaikka matkustaminen on ihanaa ja maailmalla monia upeita asioita ja mahdollisuuksia, kyllä Suomeen aina aina ihana palata. Pian on kiva kuulla pojan tuoreina mielipitenä, mitä asioita Suomesta eniten kaipasi. Se onkin hyvä kysymys, miettiä välillä itsekin. Minun listaltani löytyvät kuitenkin läheiset ihmiset ja kesän vehreä luonto ei niinikään fazerinsiniset tai salmiakit, eivät oikeastaan ollenkaan.
Ainakin pojan listalla on ruokapöydässä kala, se on jo tiedossa. Ja kalat jo jääkaapissa ; ) Tuskin maltan odottaa <3
