Mielen rentoutusta mustikkametsästä
Tällaista täällä. Mielen rentoutusta mustikkametsästä. Mustikoiden poimimisessa on minusta jotain terapeuttista. Melkein meditoivaa. Varpujen raikas tuoksu ja mustikoiden napsahtelu yksitellen purkin pohjalle. Pohjan täyttyminen ja pinnan nouseminen kohti purkin reunoja. Pikkuhiljaa. Vähän samaa meininkiä kuin monien uskontojen rukousnauhoissa tai nykyajan stressileluissa.
Viikonloppuna mustikoita kerätessäni yritin suunnitella yhtä tulevaa työprojektia mielessäni. Se ei onnistunut. Ei vain sopinut mustikoiden keräämiseen. Tajusin, että mustikoita kerätessä ei kuuluu ajatella mitään, mikä vaatii keskittymistä. Mieluummin ei ajatella mitään. Tai antaa kevyiden ajatusten tulla ja mennä, ihan omalla painollaan. Elää siinä hetkessä. Tuntea mustikkapalleroiden pyöreys sormissa. Antaa niiden värjätä kädet violeteiksi. Kuulla lintujen viserrys ja tuntea tuulen humina. Ihmetellä mustikoilla kiipeävää hämähäkkiä. Ihailla ohi lentävää perhosta. Kesäluonto. Siinä on jotain tuttua ja turvallista. Joka kesä samanlaista.
Loman tärkeimpiä tehtäviä onkin ladata akkuja, rentouttaa mieltä ja kerätä energiaa syksyä varten. Mustikoiden poimiminen kuuluu omiin sen alueen kesärituaaleihini. Joinain kesinä olen oikein odottanut sade- ja myrskypäiviä. Silloin on parasta vetää sadepuku päälle ja huppu päähän ja suunnata ämpärin kanssa tuuleen ja tuiverrukseen keräämään mustikoita raikkaassa meri-ilmassa. Yllättävän rentouttavaa vaihtelua viltin alle sohvannurkkaan käpertymiselle. Ja palkinnoksi saa vielä ihania metsän herkkuja. Yhtä maailman parhaista superruoista.
En kuitenkaan kuulu niihin himopoimijoihin, joiden saaliit lasketaan monissa kymmenissä litroissa. Ehkä voisinkin, mutta kesä tarjoaa niin paljon muutakin. Oman pihapiirin mustikoita saaressa en kuitenkaan raski jättää poimimatta. Tai jäähän niitä paljon kuitenkin. Ainakin tänä vuonna, jolloin sato on todella runsas. Mehukkaita mustikoita voi vain kaapia varvuista. Palkitsevaa puuhaa siis. Ja ihan oikeasti, hyvää mielen rentoutusta myös.
Sitä(kin), poimimisen verkkaista edistymistä, voi muistella talvella, kun ottaa valmiiksi annoksiksi pussitettuja mustikoita pakastimesta aamusmoothieihin. Saahan niitä mustikoita kauppojen pakastealtaistakin (onneksi), mutta oman tekemisen tuloksia on niin palkitsevaa hyödyntää. Tietää, mistä smoothien ainekset tulevat. Muistaa näitä päiviä ja hetkiä. Palata mielessä kesäiseen luontoon, tähän heinäkuuhun. Pieneksi hetkeksi, muiston välähdykseksi, joka saa hymyn huulille.
Tänään taitaa kuitenkin olla aika jättää loput mustikat odottamaan seuraavia kertoja ja suunnata veneen nokka suunnata ulkosaaristoon ja kallioluodoille. Aurinkoon.