Meidän turvapaikkamme ulkosaaressa

 

Kesäloma on parasta. Ja perhe ja aurinko. Saari ja kimmeltävä meri. Se on minun oma turvapaikkani, kaikkein mieluisin sielunmaisemani. Ulkosaaristossa kaukana kaikesta muusta. Kaikkein tärkein koti. Sanotaan, että koti on siellä missä sydän on. Sanotaan myös, että aika kultaa muistot – ja niin varmaan tekeekin. Niihin kultaisiin muistoihin palaan mielelläni aina.

Niitä muistoja meillä on tehty siitä asti, kun poika syntyi ja hyppyytettiin Busterilla aaltoja pitkin 2-viikkoisena koko kesäksi ulkosaareen. Nukkumaan päiväunet kopassa rantakalliolla ja yöt kaminan lämmössä meidän kanssamme. Vaipat vaihdettiin pienen mökin keittiön pöydällä ja pesut tehtiin vadissa saunan lämmössä. Muistoja tehtiin paljon lisää kolme kesää myöhemmin, kun pikku tyttömme hyppyytettiin samalla Busterilla, jota keväällä 4-vuotta täyttänyt isoveli ohjasi.

Muistoja on tehty paljon. Tähän päivään asti, kun edelleen parhaita kesäpäiviä ovat ne, kun koko perhe on yhtä aikaa saaressa. Syömässä aamiaista laiturilla tai rantakalliolla. Nukkumassa kotoisissa, pikkumökeissä. Kävelemässä auringon lämmittämillä kallioilla ja hyppimässä takarannan etelätuulen kaukaa ulapalta tuomissa valtavissa aalloissa.

Yhtäkään hetkistä en vaihtaisi pois. Mikään paikka tai aika ei voisi niitä korvata. Meidän yhteistä turvapaikkaamme. Ja kesää ♥