Maapallomaanantai: Autoilijasta kävelijäksi
Lupasin aloittaa pienen ekohaasteen arkisen teon muodossa itselleni joka kuukausi ja kannustaa siihen muitakin. Ajattelin, että kuukauden uusi ekohaaste olisi pieni tapa, joka pikkuhiljaa kasvaisi pysyväksi käytännöksi ja josta olisi hyötyä sekä itselleni että ympäristölle. Yleensähän nämä asiat kulkevatkin käsi kädessä. Maaliskuussa aloittamani arkihaaste oli ruokahävikin nollaaminen. Siinä olen onnistunut hyvin – en ihan 100% mutta lähelle kuitenkin.
Tämän kuun arkihaaste, jonka aloitin jo yli kuukausi sitten, on minulle henkilökohtaisesti paljon suurempi muutos. Olen onnistunut muuttamaan suurimman osan liikkumisestani autolla kävelyksi. Tämän on mahdollistanut toimistoni muutto lähemmäksi kotiamme. Kävelymatka on reilusti alle puoli tuntia.
Maapallomaanantai: Autoilijasta kävelijäksi
Olen ajanut omaa autoa lähes päivittäin siitä asti kun sain ajokortin 18-vuotiaana. Sen on mahdollistanut moni asia ja sattumakin. Se on myös mahdollistanut perheemme elämäntyylin ja monet meille tärkeät asiat. Kun lapset olivat pieniä, pystyimme valitsemaan heille päiväkodit ja koulut niiden sisällön mukaan, ei siksi että ne olisivat kaikkein lähimpänä meitä. Esim. Juliaana kävi luontopäiväkotia, joka osui työmatkalleni. Ja samalle reissulle osui uusi Norssi, joka oli molemmille lapsille ihanteellinen koulu, mm. luokkakoot olivat pieniä ja luokassa useampi aikuinen. Eli koska en ole ollut koskaan yksityisautoilun vastustaja, olen minusta sopiva henkilö puhumaan nyt autoilun vähentämisen tuomista hyödyistä.
Autoilun vähentämisen ympäristönäkökulma on jo kaikille tuttu, siksi kerronkin tässä enemmän sen hyödyistä itselleni. Samalla haluan myös herätellä kaikkia juuri siihen ajatukseen, että vaikka ei kokisi motivaatiota ympäristötekoihin, niin todennäköisesti oma terveys ja hyvinvointi kiinnostaa silti jokaista. Siitä jokainen on ensisijaisesti itse vastuussa. Mieleeni ei tule montaakaan ekotekoa, joka ei samalla hyödyttäisi myös sen tekijää henkilökohtaisesti. Ja miten muuten voisi ollakaan, niin oleellinen osa ympäristöä olemme itsekin; luontoa kuormittavat kemikaalit ja saasteet ovat vähintään yhtä haitallisia meille itsellemme, liika tavaran haaliminen vie omaa hyvinvointia alas ja stressiä ylös, monipuolisen ja kasviksiltaan rikkaan ruoan syöminen on terveellistä ja herkullista jne…
Nyt minusta on lyhyessä ajassa tullut aito kävelyn puolesta puhuja. Tätäkin postausta kirjoittaessani kävelen töihin ihanassa auringonnousussa. Linnut laulavat ja luonto on heräämässä uuteen päivään. Äsken ohitin maasta nousevat värikkäät krookukset. Eilen työpäivä venyi tosi pitkäksi, mutta se nollaantui mielestäni samantien, kun kävelin kotiin ihanan pehmeässä iltavalossa auringon laskiessa.
Kaupunkiautoilu ja liikennevaloissa odottelu ei ole mitään rentouttavaa puuhaa verrattuna kävelyyn, jossa saan kaipaamaani raitista ilmaa ja valoa. Välillä törmään tuttuihin tai pääsen rapsuttelemaan ohi kipittäviä koiria. Olen ollut niin innoissani tästä kävelyn lisäämisestä, että viime viikkoina olen valinnut kävelyn autoilun sijasta myös muuten kuin työmatkoilla. Hyppään helpommin julkisiin. Tai nappaan repun mukaan ja kävelen kauppaan, jonne myös aikaisemmin lähes poikkeuksetta ajoin. Olen niin paljon pirteämpi ja energisempi perille päästyäni, että vaikka matkaan menee vähän enemmän aikaa, niin energinen olo korvaa sen.
En mittaa askeleitani, mutta tiedän että niitä kertyy joinain päivinä todella paljon. Sen sijaan olen aika herkkä aistimaan omaa vointiani ja siinä on tapahunut paljon muutosta parempaan suuntaan. Juuri tällä hetkellä, kesän korvilla, olen niin innoissani tästä päivittäisestä hyötyliikunnasta, että en edes haluaisi vaihtaa kävelyä enää autoiluun. Niin tärkeää stressin poistaja ja energianlisääjä kävelystä on tullut. Välillä olen pidentänyt matkaa rantareitin kautta. Ihanaa <3