Jos ei maailma valmistukaan kesäksi (ja pari ajatusta onnellisuudesta)

Taas eletään sitä aikaa, kun pitäisi saada maailma valmiiksi ennen kesää. Muistan jo koulussa ihmetelleeni tätä touko- ja kesäkuun hullunmyllyä. Ja loman jälkeen kaikki pyörii kuitenkin ihan  yhtä hyvässä järjestyksessä kuin ennen sitä, vaikka kuinka olisi stressannut (tai ollut stressaamatta). Moni valittelee, että iso osa loman alusta menee siihen, kun palautuu lomaa edeltävästä stressistä. Ympäristön vaatimuksilla on tähän tietysti älyttömän iso osuus, mutta myös itse olisi niin hyvä oppia hyppäämään oravanpyörästä. Juuri nyt, kun on ihan mieletön vuodenaika, jota pitäisi pystyä nauttimaan varastoonkin.

Mitä tapahtuu, jos ei maailma valmistukaan kesälomaksi? Enkä saakaan kaikkia todo-listan asioita ruksattua? Oikeasti, ei yhtään mitään! Tai ehkä sitä, että nautinkin lomastani heti alusta asti ihan täysillä. Tai jo tästä ihanasta kesästä ennen lomaa. Ehdin haistella huumaavia tuoksuja enemmän. Antaa auringon lämmittää ihoani pidempään. Kuunnella lintujen laulua ja laineiden liplatusta enemmän ja useammin. Tuijotella, kun viimeiset auringonsäteet laskevat horisontin taakse. Olla onnellinen. Ja rentoutunut. Kuljeskella käsi kädessä, ihan turhaan, pitkin rantoja. Ja katsella purjeveneiden lipumista siellä, mihin meri loppuu ja mistä taivas alkaa. Se on juuri tänä kesänä tärkeämpää kuin mikään muu. Sitä aion harjoitella. Ja toivottavasti oppia paljon.

Jos nyt muistelen, että kouluajan kesinä jo stressasin maailman valmistumista lomiksi, haluan muuttaa omaa tulevaisuuttani. Vuosien päästä haluan muistella, kuinka ihanan kesän koin vuonna 2016. Kun aurinko paistoi jo melkein koko toukokuun. Ja opin nauttimaan siitä hyvällä omallatunnolla. Antamaan itselleni luvan jättää turhat todo-listat rastittamatta ja suoritukset suorittamatta. Ymmärsin, että se ei ole keneltäkään pois ja kyllä ne työt odottavat tekijäänsä, vaikken niitä pyörittelisikään mielessäni iltamyöhiin. Kun opin ottamaan päiväunet viltillä kukkivan omenapuun alla ja nostamaan lasin kuohuvaa auringonlaskussa laiturilla, ihan ariki-iltana.

Kuulostaa aika kivalta, eikös? Onneksi minä olen oman kesäni tekijä. Kuten jokainen meistä. Tällaisia ajatuksia juuri nyt, ihanaa päivää sinullekin <3