Luonnollinen aamukuvaus

Hyvää uuden viikon alkua! Aika usein blogeissa ja yleensäkin somessa keskustellaan siitä, miksi kuvien pitää olla niin aseteltuja ja käsiteltyjä ja ihmisten meikattuja ja stailattuja. Itse en oikein yhdy tähän ihmettelyyn. Kuka tahansa bloggaaja tai valokuvaaja ymmärtää, että kuvat eivät yksinkertaisesti ole kiinnostavia tai kauniita, jos ei niissä huomioida monia asioita, kuten valoa, rajauksia, mittasuhteita ja värejä. Nämä asiat eivät vain ole luonnostaan sellaisissa paikoissa ja asennoissa, että ne olisivat koska tahansa ja mistä tahansa kuvattavia. 

Luonnossa kaikki on toisin. Siksi ulkona on yleensäkin helpompaa kuvata, kunhan ei ole liian pimeää. Valo on ihanteellisen väristä ja tausta helpommin valittavissa. Kotona kaikkialle kerääntyy tavaroita ja asioita, jotka eivät ole kuvissa edukseen. Ensimmäisiä valokuvauksen oppejani oli kansainväliseltä huippukuvaajalta ”Always remember the background!”. On turha kuvata hyvännäköistä mallia kiinnostavissa vetimissä, jos puolet kuva-alasta vie ohiajaneen roskisauton perä  tai tylsä rakennus tai ohi luikkii sopivasti jalkaansa nostava koira tai jotain miljoonasta muusta suunnittelemattomasta vaihtoehdosta. 

Reality-tuotanto tai bloggaajien tutulta tuntuminen tuovat ehkä sellaisen yleisen käsityksen, että ihmisten koteihin päästään tai halutaan päästä katselemaan mahdollisimman luonnollisia ososuhteita. Believe me, näin ei ole. Kenenkään lehti-, tiski- ja likavaatepinot eivät ole sen edustavampia kuin omasi, etkä kovinkaan montaa kettaa jaksaisi niitä kuvissa katsella. Tosin moni arkinen ja jokapäiväinen käyttötavara voi olla hyvinkin kaunis ja kuvauksellinen, mutta sekin tarvitsee kuvaajan miettimän valon, kuvakulman ja rajauksen.

Tämä aamukuvaus on nyt sitten joka tapauksessa askel siihen luonnollisen ja suunnittelemattoman kuvaamisen suuntaan, jonka halusin tehdä ihan omasta mielenkiinnosta. Tosin jo valmiiksi valot ja ympäröivät värit ja esineet saivat minut yleensäkin tarttumaan kameraan. Kun olin siirtelemässä esineitä, päätinkin olla tekeättä niin ja kuvata asiat niin kuin ne sillä hetkellä olivat.  Täytyy myöntää, ettei se käynyt ihan ongelmitta. Väkisinkin käsi olisi halunnut siirtää mandariinia edes vähän lähemäs kynttilöitä jne. Tästä kehkeytyikin ihan hauska kokemus itsellenikin.

Eli olkaapas hyvä, kurkistus meidän oikeaan aamiastunnelmaan. Ja vielä oikein leppoisaan sellaiseen. Hulinaa täynnä olevan päivän ja vähäunisen yön jälkeen oli aamulla aikaa istua rauhassa pöydässä. Bloggaaja tukka pystyssä (juurikasvukin luonnollisimmillaan) ja ilman meikkiä, pakuriteet kupissa ja lehti pöydässä. Mies lukkemassa  suvun wfatsapista uusimmat urheilupäivitykset Lapin hiihtäjiltä ja Brysselin futaajalta – ja juomassa kahviaan siitä ainoasta oikeasta Kilta-mukistaan. Tytär tekemässä omaa isompaa aamiaisannosta.