Kotikatu Belfastissa
Terveiset Irlannista! Pojan lätkäjengi Pohjois-Amerikasta lensi tänne Belfastiin ystävyysturnaukseen (joka on samalla osa sarjapelejä). Ja kun meille ilmaantui mahdollisuus päästä katsomaan pelejä viimein livenä omalla mantereellamme, lensimme mieheni kanssa tänne pitkäksi viikonlopuksi.
Kotikatu Belfastissa
Mies valitsi meille perinteisen keskustan alueen sijasta majapaikaksi pienen kävelymatkan päässä tyypillisellä paikallisella alueella sijaitsevan bed & breakfastin. Kuvassa on siis tämän pitkän viikonloppumatkan kotikatumme (tuntuukin enemmän kodilta kuin hotellilta). Ihan tulee mieleen Hyasinthit ja muut brittisarjat) Alue on tosi viehättävää – ja onneksi miehellä on taas heti hallussa koko lähiympäristö. Ilman häntä ja navia olisin itse aika hukassa, koska on vaikea tietää, juuri minkä punaisen tiilitalorivin kohdalta kääntyä mihinkin suuntaan, niin saman näköistä koko alueella on.
Belfastissa on paljon nähtävää ja koettavaa. Tänne tuskin olisimme ilman turnausta edes matkaa keksineet tehdä. Koko kaupunki on tunnettu lähinnä valitettavan sotaisasta historiasta. Se on kuitenkin jo osoittautunut persoonalliseksi, mielekiintoiseksi ja kivaksi kohteeksi. Paikalliset ihmiset, taksikuskit, tarjoilijat ym ovat todella hauskaa porukkaa; puheliaita, ystävällisiä ja kunnon huumorilla varustettuja. Parissa päivässä ollaan saatu myös ihan uusi ystäväporukka jenkeistä, kanadalaisista ja saksalaisista – eli muista lätkäjengi vanhemmista, jotka ovat tänne kokoontuneet.
Molemmat aamut ovat alkaneet kuvan tuhdilla irkku(ei siis tietenkän britti-)aamiaisella. Ja nyt sitä sulatellessa ja minun tätä näpytellessä mies on valinnut meille aamupäivän ohjelmaa. Eli kaupunkiin tutustuminen jatkuu taas ennen iltapelejä.