Koiruuskivaa tiedossa

Muistatteko Lissun? Kun tultiin Floridan lämmöstä neljän viikon jälkeen keskelle Suomen talvea, saatiin ihana pehmeälasku, kun Lissu tuli pariksi viikoksi sulostuttamaan kotiinpaluutamme. Lissu on ystäviemme kettuterrieri, joka tosin taitaa toisinaan itse luulla olevansa kissa. Niin sulavasti se hyppelee pöydille ja oikeastaan ihan mihin haluaa… ja nojailee ja kehräileekin kuin kisut.

Koska Lissu on tosi ketterä ja sulavaliikkeinen, se myös tykkää kaivautua koloihin ja olla ihan kylki kyljessä. Niin me oltiin kaikki yötkin. Ja oli kiva tasoitella aikaeroväsymystä. Aina kun käperryin itseni huilimaan keräksi, sain Lissu-kerän siihen ihan viereen.

Koiruuskivaa tiedossa

Universumi oli taas kuulolla – muistattehan ajatteluni: Be careful what you wish for, you might just end up getting it. Juuri eilen miehen kanssa illalla ennen nukkumaanmenoa juteltiin, että mitähän Lissulle kuuluu. Ja äsken, kun olin mm. näitä kuvia järkkäilemässä kilahti WhatsAppiin Lissun frendit ryhmä ja kutsu mennnä illaksi Lissulle raksuille (saadaan kyllä kuulemma Lissun mamman tekemää fonduetain) ja leikkimään. Ja juuri tänä päivänä olemme vielä maisemissa ilman sen suurempia suunnitelmia. Koiruuskivaa siis tiedossa ♥